Luottamus raskauden onnistumiseen

Kolme keskenmenoa kokeneena ei ollut helppoa suhtautua tähän neljänteenkään raskauteen erityisen luottavaisesti. Takaraivossa jyskytti pelko siitä, että taas joutuu kohtaamaan sen kauheimman kohtalon. Koko ajan sitä odotti kauhunsekaisin tuntein ultraa tai neuvolaa, että pääsisi taas varmistumaan, ollaanko siellä vielä elossa.

Vasta pari viikkoa sitten huomasin ajattelutapani muuttuneen. Huomasin, että luotan tämän raskauden onnistumiseen. Kun aiemmin puhuin miehelleni tulevaisuudesta muodossa ”jos kaikki menee hyvin” tai ”silloin meillä saattaa olla vauva”, nyt olen puhunut muodossa ”silloin meillä on vauva”. 

Tämä viikko on ollut ensimmäinen viikko, kun oloni on ollut lähes normaali. Joo, välillä on ollut lievää pahoinvointia ja kovaa närästystä. Kyllä, olen nukahtanut toisinaan puoli kahdeksalta sohvalle. Huomaan kyllä edelleen olevani raskaana, mutta muutos edeltäviin väsyneisiin ja oksennustäyteisiin kuukausiin on ollut huomattava. 

Toisaalta on hyvä, että koin raskausoireet niin vahvasti. Tämä raskaus erottautui heti erilaiseksi kuin aiemmat suht oireettomat raskaudet. Silloin kun pelko hiipi mieleen, oksentaminen palautti takaisin maanpinnalle ja muistutti, että raskaana ollaan.

Toivon, että tämä ”lähes normaali” olo voisi jatkua mahdollisimman pitkään. Että saisin vihdoin nauttia raskauden ihanuudesta. Keskittyä silittelemään (toivottavasti pian) kasvavaa vatsaani sen sijaan että keskittyisin surkuttelemaan huonoa oloani.

Noin viisi kuukautta aikaa elää kahdestaan mieheni kanssa. Sitten meillä asusteleekin erittäin toivottu ja raskastettu vauva.