Mustassa aukossa

Olen viime aikoina vähentänyt somen käyttöä todella paljon. Minulla on paljon ystäviä, joilla on lapsia tai ovat raskaana. Tällä hetkellä on vaikea kestää muiden onnea. Eilen illalla menin kuitenkin pitkästä aikaa facebookissa käymään ja ensimmäinen näkemäni ilmoitus oli kaverini ultraäänikuva ilmoittamassa vauvan tulosta. 

Aamulla herätessä oli vaikea hengittää. Ihan kuin olisin mustassa aukossa, joka imee kaiken elämän minusta. 

On tosi vaikeaa olla tuntematta kateutta. Muilla on juuri se, mistä itse haaveilen – lapsi. En ole halunnut tavata lapsellisia ystäviäni toisen keskenmenon jälkeen. Tuntuu liian pahalta. Mietin, miksi kaikki muut ovat saaneet onnistuneen raskauden ja sen myötä oman lapsen – perheen. Miksi juuri meidän on täytynyt kokea tämä ja vielä toistuvasti? Olemme tahtomattamme ulkopuolisia lapsiperheiden seassa. 

Ja tietysti sitä saa kuulla kaikenlaisia kommentteja ihmisiltä, joilla asiat on sujuneet helposti. En halua sääliä, mutta muuta ei yleensä osata tarjota. Ei kellään läheiselläni ole mitään vastaavaa kokemusta. Ikävänä on jäänyt mieleen ensimmäisen keskenmenon jälkeen raskaana olevan ystäväni kommentti: ”Mäkin pelkään, että meille käy just noin. Toivottavasti ei kävis.” No, meille kävi. Nyt heillä on ihana nelikuukautinen tyttö. Ja meillä…no, ei mitään vieläkään. Vaikka meilläkin voisi olla jo viisikuinen lapsi.

Pahinta oli kuitenkin appiukkoni kommentti:

”Olisiko kannattanut tutkia, sopivatko teidän geenit yhteen, ennenkuin päädyitte yhteen?” No, ilmeisesti sitten olisi. Kuka muka toimii niin?

Ikävältä tuntuu myös kaikki ”ei siitä olisi tullut elinkelpoista” ja muut vastaavat kommentit. Ymmärrän kuitenkin, että oikean sanottavan löytäminen on hankalaa. En minäkään osaisi lohduttaa miehensä menettänyttä, vaan todennäköisesti sanoisin jotakin väärää.

Tämä blogi on ollut oikeastaan ainoa väylä, jonka kautta olen saanut vertaistukea. Kiitos siitä!

Taidan jatkaa tästä eteenkin päin elämää ilman somea. En halua tulla vedetyksi koko ajan mustaan aukkoon, kateuteen, epävarmuuteen, pelkoon ja toivottomuuteen muiden ihmisten onnen tähden. Mielestäni se, jolla onni on, saa sen näyttää. Mutta se joka ei kestä muiden onnea voi kätkeytyä siltä.