Onnen viipaleita

Moikka!

Tällä viikolla mulla on tullut ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin sellainen olo, että ei sillä vauvalla nyt niin kiire ole. Mä olen alkanut nauttia taas lapsettomasta elämästä. Mieheni sisko oli meillä viikonlopun. Hänellä on kolme omaa ja kaksi miehen lasta. Viiden lapsen äidillä ei ole aikaa lukea lehtiä, keskustella rauhassa, olla vain itsekseen tai juoda rauhassa kahvia.

Ehkä mä ymmärsin, miten luksusta meidän kahden elämä voi olla perheenäidille. Voidaan tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, lähteä lyhyellä varoitusajalla vaikka minne, matkustella huolettomasti, harrastaa, käydä keikoilla ja niin edelleen. Toista se on sitten lapsen kanssa. Sen jälkeen elämä muuttuu lopullisesti toisenlaiseksi. En sano, että kumpikaan on parempi tai huonompi – mutta erilaista. Molemmissa on ne omat hyvät ja huonot puolet. Ja mun täytyy nyt osata nauttia tällä hetkellä näistä mun elämän hyvistä puolista ilman lapsia.

Mä olen jopa alkanut miettiä ensi syksyn työpaikkaa. Millaisia haasteita haluan kokea urallani, jos lasta ei tulekaan. Kyllä mä haluan edelleen lasta enemmän kuin mitään, mutta huomasin vain, että ei tämä lapseton elämäkään ole hullumpaa.

Ihana oivallus.