Tässä vauvakuumeen ohella mulla on ollut todella paha asuntokuume. Tällä hetkellä asumme Punavuoressa vajaa 50-neliöisessä vuokra-asunnossa. Rakastan asua Punavuoressa, mutta meidän asunto alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Olemme asuneet tässä vajaa kolme vuotta. Aiemmin asuimme Itä-Helsingissä, mistä halusimme pois äkkiä. Kuin ihmeen kaupalla eräs tuttavamme oli muuttamassa tästä asunnosta Lahteen, joten saimme tämän 30-luvun asunnon lähes keskustasta todella edullisesti.
Asunnossa on todella paljon hyviä puolia, joista paras tietysti sijainti. Kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Rakastan kävellä Eiran halki merenrantaan tai vaellella kauniiden rakennusten lomassa Ullanlinnassa. Meillä on korkeat huoneet, lautalattiat, syvät ikkunalaudat, vanhat ovet ja ihana paneelikatto. Kesäisin istun ikkunalaudalla lukemassa ikkuna auki ja kadulta kantautuu ihmisten ja soitinten ääniä. Kyllä, naapurustossa asuu ainakin fonisti ja kitaristi, joiden soitot kuuluvat avointen ikkunoiden kautta.
Mihin tahansa täältä muuttaakin, se tuntuu kamalalta.
Toisaalta meidän asunnossa on myös erittäin paljon puutteita, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Suurin ongelma on tiskikoneen puute. Meillä oli tiskikone edellisessä asunnossa, mutta tässä asunnossa sille ei ole paikkaa. Jouduimme luopumaan siis tiskikoneesta. Keittiö on muutenkin melko huonokuntoinen, pieni ja kaapistot nuhjuiset. Asunto ei ole muutenkaan erityisen hyvässä kunnossa – tätä on pidetty vuokralla vuosikymmeniä. Seinissä on halkeamia, listoissa kolhuja ja lautalattia hiomisen tarpeessa. Asunto kuumenee kesäisin todella kuumaksi etelään päin olevien ikkunoiden vuoksi. Vessa on pieni ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.
Raskauden aikana meille tuli selväksi, että tämä asunto ei ole sopiva vauvaelämälle. Vessan lavuaarissa ei mahdu pesemään vauvan pyllyä. Lapsen sängylle ja/tai hoitopöydälle ei ole tilaa. Asumme viidennessä kerroksessa ja hissiin ei välttämättä edes mahdu vaunut. Puhumattakaan siitä, että lähes kerran viikossa hissi ei jostain syystä toimi.
Tämän vuoden aikana olisikin haaveissa ostaa oma asunto. Suurin ongelma kuuluukin: mistä? Meidän budjettimme ei ole erityisen suuri, joten asunnon sijaintia täytyy oikeasti miettiä tarkkaan. Punavuoresta meidän täytyy lähteä, samoin koko Etelä-Helsingistä. Ihan kiva -vaihtoehtoja ovat Pohjois-Helsinki, esim. Pihlajamäki, Pukinmäki, Oulunkylä tai Itä-Helsingissä Laajasalo ja Vuosaari. Ongelmana vaan on, että en halua muuttaa kyseisiin paikkoihin. En tykkää kerrostalolähiöistä. Toinen ongelma on se, että suurimpaan osaan asunnoista pitäisi tehdä pientä remppaa. Me emme valitettavasti ole remontti-ihmisiä alkuunkaan.
Minulle mieluisampi vaihtoehto olisi Lahden keskusta. Tunnin junamatka Helsinkiin, halvemmat asunnot, perhe ja ystäviä (olen Lahdesta kotoisin), järviä ja mäkiä. Mies ei ole lämmennyt tälle vaihtoehdolle kauheasti, eikä Lahden työllisyystilannekaan ole huikea. Toisaalta, sillä rahasummalla, jolla saisimme kaksion/pienen kolmion Helsingin kauemmista kerrostalolähiöistä tai kaksion/kolmion Lahden keskustasta, saisi omakotitalon Hollolasta, Lahden naapurikunnassa. Eilen löysin todella ihanan omakotitalon, jolle ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään, kilometrin päästä Lahden rajalta. Se olisi talo, jossa voisimme asua loppuelämämme.
Uskon, että oikea asunto, oikealla sijainnilla tulee meitä vastaan oikeaan aikaan. Tällä hetkellä kuitenkaan mikään olemassaolevista vaihtoehdoista ei tunnu täysin oikealta. Toisaalta onkin hyvä, ettei meille synny elovauvaa (jos siitä jotakin hyvää täytyy löytää). Meillä ei ole vielä sitä kotia, jossa haluan lapseni viettävän ensimmäiset vuotensa. Mutta vielä se aika koittaa, jolloin meillä on sekä oikea koti, että ikioma vauva.
