Kuulumisia
Hei vaan, pitkästä aikaa!
Keskenmenosta/tuulimunan poistumisesta on nyt kuukausi aikaa. Valehtelisin, jos sanoisin, että tämä on ollut helppo asia käsitellä. En kuitenkaan ole vaipunut itsesääliin, masentunut tai luopunut toivosta. Uskon, että jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan oikeaan aikaan ja meidän pikkuisen ei ollut tarkoitus vielä syntyä. Jos raskautta ei olisi tullut, olisimme todennäköisesti lopettaneet yrittämisen viime vuoden loppuun. Nyt alkanut (ja loppunut) raskaus sai kuitenkin aikaan entistäkin suuremman varmuuden siitä, että haluamme lapsia tähän elämäntilanteeseen. En aio kuitenkaan ottaa suurta painetta siitä, milloin lapsi päättää saapua maailmaan. Tottakai toivon, että se saa alkunsa pian, mutta haluan toisaalta myös nauttia näistä ”viimeisistä” ajoista, kun elämme kahdestaan.
Toki on hieman ärsyttänyt se, että olisin ollut viimeisen viikon Nairobissa, jos en olisi perunut lentolippuja raskauden vuoksi. Vakuutusyhtiöstä ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten rahoja tuskin tulen takaisin saamaan. No, tämmöistä tämä elämä on – koskaan ei voi tulevaisuuteen nähdä. Lentolippujen peruminen oli ihan itsestäänselvyys minulle, kun raskaudesta sain tietää.
Ja jos olisin ollut Nairobissa, olisi tämän kierron ovulaatio jäänyt käyttämättä. Se on nimittäin nyt.