Hei!

Palasin tällä viikolla töihin joululoman jälkeen ja sen kautta olen pyrkinyt huomioimaan, onko jokin muuttunut. Suurin muutos on kauhea nälkä! Yleensä mulle on riittänyt se, että syön ehkä töissä aamulla vähän jotain evästä ja lounaalla pienen salaatin. Nyt mun on kuitenkin syötävä joka välitunnilla jotakin tai muuten tulee kauhea nälkä.

Tänään on ollut jokin selittämätön tunne, että nyt jopa tuntuukin siltä, että on raskaana. Kyseessä ei ehkä ole kuitenkaan mikää fyysinen tunne tai oire, vaan sisäinen tunne asiasta. Tämän takia eksyin ”vähän” lasten Hennesiin ja mukaan tarttui jo vauvanvaatetta. En ollut todellakaan ajatellut ostavani mitään ennen kuin on pakko eli viimeisten kuukausien aikana. Nyt kuitenkin meinasin lähes alkaa itkeä vauvaosastolla, kun vaatteet olivat niin söpöjä ja pikkuruisia. Ainoa asia, joka vähän ärsytti, oli neutraalien värien vähäisyys. Tytöille on pinkkiä ja vaaleanpunaista, pojille sinistä ja autokuvioita. Itse tykkäisin pukea lasta suhteellisen neutraaleihin vaatteisiin (plus ei hajuakaan vauvan sukupuolesta), mutta niitä ei kauheasti ollut. Päädyin ostamaan harmaata ja turkoosia, jotka ovat kai pojille suunnattuja ensisijaisesti, mutta sopivat mielestäni hyvin myös tytöille.

Hassua, että eilen en vielä edes osannut ajatella olevani raskaana, kun tänään taas se tuntuikin yhtäkkiä hyvin todelliselta. Ei pitäisi kuitenkaan innostua vielä liikaa, koska keskenmenoriski on olemassa, mutta toivon tietysti parasta. Yritän myöskin olla kertomatta raskaudesta vielä kenellekään, vaikka se on todella paljon vaikeampaa kuin luulin! Olen tosin aina ollut huono salaisuuksien pitäjä ja nyt tekisi mieli kertoa asiasta kaikille. Kukaan ei kuitenkaan vielä tiedä, paitsi tietysti mieheni ja neuvolan puhelimeen vastannut täti. Olen menossa huomenna vanhempieni luokse viikonlopuksi enkä tiedä, miten voin olla kertomatta tätä uutista. Äitini on kuitenkin sellainen hölösuu, että voin kertoa hänelle asiasta vasta siinä vaiheessa, kun olen valmis jakamaan tiedon kaikille sukulaisille, perhetutuille ja äidin työkavereille. Olen kuitenkin päättänyt kertoa raskaudesta veljelleni heti ensimmäisen ultran jälkeen, jos kaikki on ok. 

Kiva siis purkaa tänne vähän ajatuksia, joita kyllä riittää tällaisen elämänmuutoksen kohdalla.