Minut löytää nykyään Instagramista nimimerkin aavistussinusta takaa. Lisäilen sinne kuvia vauvaa varten tehdyistä hankinnoista, neulomistani vauvanvaatteista ja muusta sellaisesta. Blogiin tulee harvemmin laiteltua kuvia, joten instasta voi seurailla kuvallista puolta enemmän, jos kiinnostaa. 🙂

Luin juuri ystävältäni lainaan saadun kirjan Minä en sitten muutu. Se oli hauska ensimmäistä lastaan odottavan naisen näkökulmasta kirjoitettu kirja, joka sai myös minut ajattelemaan omia ennakkoasenteitani vauvavuotta kohtaan. Koska minulla ei ole vielä lapsia, omaan varmaan melko naiivejakin luuloja ja ajatuksia omasta tulevasta äitiydestäni. Todennäköisesti kaikki nämä ajatukset ja luulot livahtavat mielestäni samalla sekunnilla, kun lapsi on ulkomaailmassa. Tai sitten pysyvät suht samanlaisina, mistäs sitä tietää… Ajattelin kirjata näitä ajatuksia hieman ylös, jotta voin myöhemmin kokemuksella kommentoida niitä.

1. En julkisesti puhu tisseistäni enkä näytä niitä muille

Koen hirveän vaivaannuttavana, kun tuoreet äidit puhuvat koko ajan tisseistään. Ja nimenomaan tissi on se sana, jota rinnasta käytetään. ”Vauva haluaa tissille, tissit on täynnä maitoa, täällä vaan tissitellään.” Minulla on (harha?)luulo, etten itse tule puhumaan näin ainakaan kodin ulkopuolella, vaan ennemmin puhun vauvan nälästä ja ruokailusta. 

Minulla ei ole mitään julki-imetystä vastaan ja mielestäni vauvan tulee saada ruokaa, kun hänellä on nälkä. En kuitenkaan koe itselleni luonnolliseksi ottaa rintojani esiin muiden nähden (ovathan ne edelleen minun rintani, vaikka ne ovatkin varsinaisessa käytössä) imettäessäni. Todennäköisesti minulla on aina siis huivi näköesteenä tai siirryn toiseen yksityisempään tilaan imettämään rauhassa.

2. En kutsu miestäni isäksi tai isiksi

Toki puhuessani vauvalle (esim. missä isi on?) viittaan mieheeni isänä. Kun olemme kahdestaan tai ilman vauvaa tai kun suuntaan puheeni miehelleni, en halua kutsua häntä isiksi. Hän ei ole minun isäni, enkä halua kaventaa häntä pelkkään isän rooliin. Hän on edelleen mieheni, jolla on nimi. Sama toisinpäin. En halua mieheni kutsuvan minua äidiksi.

3. En päivitä vauvan jokaista asiaa someen

Tässä saattaa tulla eniten mielenmuutosta, koska ”onhan tämä nyt niin söpö kuva”, mutta tällä hetkellä ajattelen, että en aiheuta vauvatulvaa sometileilläni.

4. Yksityisasiat ovat edelleen yksityisasioita

Lähes kaikilla ystävillämme on lapsia ja välillä olen saanut tietää lapsien yksityisasioista liikaa. Ketään muuta ei kiinnosta lapsen suolen toiminta, ulosteiden koot, oksennustaudit tai muut yksityiset asiat. Tämän yritän muistaa myös itse vanhempana. 

Hauska nähdä, ajattelenko yhtään samalla tavalla enää vuoden päästä!