Huomenna on täynnä 17 viikkoa. Puoliväli siis lähenee, hurjaa! Vauvamahaa ei edelleenkään ole tarvinnut erikseen piilotella, vaikka kyllä siellä pieni vatsanalku onkin. Iltaisin vatsa on tosin turvonnut ja silloin näytänkin jo raskaanaolevalta. Päivisin mitään ei kyllä vielä huomaa, ellei osaa katsoa ”sillä silmällä”.

Kaikenlaisia ”kasvukipuja” olen kuitenkin tuntenut. Liitoskipuja, repäisykipuja, mitä näitä on. Välillä vihloo joka puolelta, mutta neuvolalääkärin tekemässä sisätutkimuksessa kaikki oli normaalisti. Ehkä kohtu siellä vain raivaa tilaa itselleen ja vauvalle.

Olen luonnostani hoikka ja paino on pysynyt 56 kilossa koko raskauden (lukuunottamatta muutaman kilon painonlaskua pahimman pahoinvoinnin aikana). Ilmeisesti painon pitäisi tässä vaiheessa jo nousta koko ajan tasaisesti, mutta vielä ollaan pysytty samoissa lukemissa. Koin kauheaa alemmuudentunnetta fysioterapiaryhmässä, kun muilla oli mahat ja minulla ei. Toki monet olivat varmaan pidemmällä kuin minä. Eiköhän se minunkin mahani vielä kasva!

Ostin viime viikolla mammafarkut ja -legginsit. Normaalit housutkin mahtuvat ihan hyvin vielä jalkaan, mutta olen aika mukavuudenhaluinen pukeutumisessani. Olenkin hengaillut mammalegginseissä nyt viikon verran. Ostin myös uuden villakangastakin, jonka pitäisi mahtua päälle koko raskauden ajan. Muita äitiysvaatteita en taida ostaakaan.

Neuvolassa ja neuvolalääkärissä minulta on jo kyselty vauvan liikkeiden tuntemisesta. Olenkin yrittänyt kuulostella liikkeitä viime aikoina tarkemmin. Tosi vaikeaa vain tunnistaa, mikä on pelkkää normaalia suolentoimintaa ja mikä vauvan liikehdintää. Toisinaan olen ollut huomaavinani jonkilaista ilmakuplien tai hipaisujen tapaista oikeassa kohdassa. En kuitenkaan voi olla varma niiden alkuperästä. Tänään tunsin ensimmäistä kertaa aivan kuin joku olisi tökännyt minua sormella vatsan sisäpuolella. Se taisi olla ehkä pieni potku?