Moikka! Täällä vietetään syyslomaa, tosin flunssaisena. No, saapahan ainakin levättyä rauhassa ilman työvelvotteita.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä todettiin, että hemoglobiini oli päässyt tipahtamaan satasen tienoille. Mulla on nuorempana ollut usein anemiaa, joten tämä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä. Aloitin heti rautakuurin ja totaalinen väsymys helpotti samantien! Myös pahoinvointi on pysynyt poissa nyt muutaman päivän (*koputtaa puuta*), joten toivotaan senkin olevan nyt historiaa. Vielä kun tämä flunssa parantuisi, niin mähän olisin jo lähes normaaleissa voimissani!

Pikkuinen vauvamaha alkaa jo työntyä esiin. Ei sitä vielä varmaan kukaan muu huomaa kuin minä ja mies, mutta siellä se on. Farkut kiristävät ja ajattelinkin tällä lomaviikolla käydä ostamassa mammafarkut sitä hetkeä varten, kun normifarkut eivät enää mene jalkaan. Toisaalta haluaisin, että vatsa kasvaisi nopeasti ja toisaalta haluaisin pitää sen vielä pitkään piilossa. 

Tässä raskaudessa viikot ovat sujahtaneet ohitse hurjan nopeasti. Kuukauden päästä meillä onkin jo rakenneultra ja puolet raskaudesta takanapäin. Hurjaa!

Minulla on ollut paljon odotuksia ja luuloja raskausaikaa kohtaan. Olenhan jo neljättä kertaa raskaana ja yritysvuosiakin kertyi muutama. Todellisuus onkin ollut vähän jotakin muuta.

1. Raskaus on onnen aikaa

Raskaustestejä paljon tehneenä sitä aina ajatteli, että plussan tultua elämä on pelkkää onnen pilvien päällä seilaamista. Totuushan on, että näin monen keskenmenon jälkeen raskaus on ollut pelon täyttämää aikaa. Nyt viimeinkin olen uskaltanut päästää pahimmasta pelosta irti, mutta toki huoli pienestä on varmasti aina läsnä, vaikka kaikki menisikin hyvin.

2. Olen supertyylikäs odottava äiti

Ajattelin, että raskaana ollessani panostan tyyliini ja olen trendikäs mamma. No, väsymys ja pahoinvointi ovat taanneet sen, että tässä raskaudessa tyylikkyys ja hehkeys ovat olleet hyvin kaukana. Hyvä kun jaksan suihkussa käydä. Meikkaaminen on jo aivan liikaa vaadittu. Päälle valikoituvat vain mahdollisimman mukavat vaatteet.

3. Julkaisen tiedon raskaudestani somessa np-ultran jälkeen

Aiemmissa raskauksissa olisin halunnut kertoa asian koko maailmalle mahdollisimman pian. Suunnittelin tässäkin alkuraskaudessa julkaisevani tiedon raskaudesta sitten ultran jälkeen. Nyt olen kuitenkin halunnut pitää tiedon itselläni. Olen kertonut raskaudesta ainoastaan perheelleni, kahdelle ystävälleni ja esimiehelleni. En siis kovinkaan monelle. Tällä hetkellä en ole varma aionko raskautta varsinaisesti julkistaa missään vaiheessa.

4. Elän elämää ihan normaalisti kuten ennenkin

Kuvittelin, että liikun, syön terveellisesti, luen, harrastan ja neulon eli jatkan normaalia elämääni myös raskaana. Kiitos pahoinvoinnille ja väsymykselle siitä, etten ole kertaakaan hikiliikkunut raskaana ollessani. Ruokaa en kuukauteen edes pystynyt syömään ja sen jälkeen olen syönyt paljon rasvaista ja suolaista ruokaa. Kaikki harrastukset ovat jääneet tauolle. Balettitunnit peruin. Museokortti pölyttyy lompakossa. Yhtään kirjaa en ole lukenut heinäkuun jälkeen. Ja en ole edes neulonut, mikä on minulle todella epänormaalia.

5. Olen mukava, iloinen ja sosiaalinen itseni

Kun kaksi kuukautta elää darraisessa olossa, sitä huomaa olevansa aika kiukkuinen ihminen. Kun nukkumaanmenoaika on nykyään yhdeksältä, siinä jää helposti sosiaalinen elämä väliin. Ja kun oksentelee bussimatkoilla, huomaa välttelevänsä kaikkialle lähtemistä, jos ei ole pakko.

+ Ja bonuskohta

Kun kolme raskautta ovat päättyneet verenvuodatukseen ja ultrat ovat näyttäneet vain elottomia hahmoja, sitä ei osaa edes kuvitella miten upeaa on nähdä oma pieni elossa ja liikkumassa hyvinvoivana. Vaikka olot eivät tähän mennessä ole olleet erityisen hyvät, niin tällä hetkellä tuntuu silti, että tuo pieni tuolla mahassa on ollut kaiken sen arvoista. <3