Sairaslomalla

Nyt elellään raskausviikolla 8+5/6. Tämä yhdeksäs raskausviikko on ollut selkeästi pahin pahoinvoinnin suhteen. Viime viikolla jouduin lähtemään kesken töistä järkyttävän pahoinvoinnin vuoksi ja olin myös seuraavan päivän kotona. Kävin päivän pyörimässä töissä ja nyt jäin uudestaan sairaslomalle. Olo on hirveä ja voimaton. Olen todella kyllästynyt oksentamiseen. Huomenna menen työterveyteen ja toivottavasti saan sairaslomaa tämän viikon loppuun. 

Tänään soitin esimiehelleni ja kerroin raskaudesta. En halua, että toistuvia poissaolojani tulkitaan väärin, joten parempi kertoa totuus. Jos tämä raskaus päättyy keskenmenoon, niin joutuisin jälleen olemaan pois töistä ja selittämään asian silloin. Joudun todennäköisesti olemaan pois töistä myös ultran vuoksi, joten asia olisi paljastunut lähiviikkoina jokatapauksessa. Esimies suhtautui asiaan tosi hyvin, vaikka en olekaan kerennyt montaa viikkoa olemaan uudessa työpaikassani.

Elättelen toiveita, että tämä pahoinvointi lakkaa ensi viikolla. Aika on kulunut tässä raskaudessa kyllä supernopeasti ja viikot viuhahtelevat ohitse melkein huomaamatta. Huomenna tai ylihuomenna (en oikein nyt tiedä, minkä laskutavan mukaan menisin raskausviikoissa) tulee jo yhdeksän viikkoa täyteen ja viikon päästä kymmenen. Eihän tästä ensimmäisestä kolmanneksesta ole enää montaakaan viikkoa jäljellä! 

Perhe Raskaus ja synnytys

Keskenmenopelko

Vaikka suhtaudun positiivisesti raskauteen ja pystyn jo kuvittelemaan itseni pallomahan kanssa äitiyslomalla ensi vuonna, huomaan silti ajattelevani vaistomaisesti keskenmenoa yhä useammin. Saatan yhtäkkiä huomata pohtivani keskenmenon mahdollista ajankohtaa. Nyt eletään viikoilla 8+, joten ajatuksissani keskenmeno tapahtuu seuraavan muutaman viikon sisällä. Huomaan ajattelevani, että kunpa keskenmeno ajoittuisi viikonlopulle. Ihan kuin se olisi väistämätön loppu tälle raskaudelle. Kunpa en joutuisi olemaan pitkään pois töistä tai ainakaan kertomaan keskenmenosta kenellekään siellä. Aina näiden ajatusten tupsahdellessa mieleeni, yritän muistuttaa itseäni siitä, että tällä kerralla kaikki saattaa mennä hyvin. Olemmehan nähneet jo pienen sydämensykkeenkin.

Kehoni muistaa kuitenkin vain keskenmenoon päättyneet raskaudet. Etsin jatkuvasti merkkejä mahdollisesta keskenmenosta. Tarkistan vessakäynneillä, näkyykö verta. Kokeilen rintojani, ovatko ne vielä arat. Jokaisen vatsakivun kohdalla mietin, oliko se nyt tässä. Jokainen hetki, kun pahoinvointi hetkeksikin helpottaa, saa minut pelkäämään raskauden keskeytyneen. Neuvolassa uutta aikaa varatessani, huomasin ajattelevani, että en varmaankaan ole raskaana enää tuon ajan koittaessa.

Keskenmenot ovat pilanneet kykyni nauttia raskaudesta. Minä pelkään, enkä tiedä miten voisin lopettaa pelkäämisen.

Perhe Raskaus ja synnytys