Tämä alkuraskaus on ottanut voimille. Pahoinvointi on lähes koko ajan läsnä, eivätkä pahoinvointirannekkeet ole auttaneet ollenkaan. Oksentelen päivittäin. Aina hampaita pestessä ja välillä kotimatkalla. Jos en pääse bussissa etupenkille istumaan, kotimatka on yhtä oksennuksen nielemistä. Kuljen töihin ja takaisin zombin näköisenä ja yökin milloin työpaikan lavuaariin ja milloin bussipysäkeille. Kuinkakohan moni on erehtynyt luulemaan minua alkoholistiksi tai narkomaaniksi? Varmasti moni.

En ole pystynyt tekemään yhtään mitään muuta kuin käymään töissä. Illat makaan sohvalla ja torkahtelen vähän väliä. Välillä työpäivätkin kuluvat pääasiassa silmät kiinni istuessa, jotta en oksentaisi kesken oppitunnin. Pääasiassa (onneksi) aamupäivät ovat kuitenkin minulla sitä aikaa, kun olen vähiten pahoinvoiva. Tämä on helpottanut töissä olemista, kun pahin olo iskee yleensä vasta puolenpäivän jälkeen tai parhaassa tapauksessa vasta kahden aikoihin. Iltapäivät kotimatkoineen ja illat ovatkin sitten aika hirveitä. 

Syömisestä ei ole oikein tullut mitään. Pystyn syömään oksentamatta noin kolmea ruoka-ainetta, joista yksikään ei ole lämmin ruoka. Aika vähillä kaloreilla ja yksipuolisella ravinnolla mennään valitettavasti. Juomisen kanssa on ollut myös ongelmaa, kun vesi aiheuttaa oksennusrefleksin ja mitään muuta juomaa en pysty juomaan ällötyksen vuoksi. Keksin onneksi laittaa veteen limen paloja, jolloin maku muuttuu radikaalisti. Juon todennäköisesti siltikin liian vähän.

Ensi viikolla on ensimmäinen neuvola ja täytyy kysyä vinkkejä pahoinvointiin ja etenkin juomiseen liittyen. Tosin kaikki netistä löytämäni vinkitkin ovat täysin turhia. ”Syö proteiinipitoista ruokaa.” No enpä ole pystynyt. ”Hanki pahoinvointirannekkeet.” Hankin, pidän niitä lähes koko ajan, eikä mitään vaikutusta. Ehkä tähän ei auta muu kuin aika.

Onneksi tämä on ohimenevää ja kertoo toivottavasti siitä, että raskaus sujuu normaalisti. Ihanaa toki olla raskaana, mutta on tämä kyllä silti kauhean raskasta.