Kun sain ensimmäisen keskenmenoni, se tuli minulle täytenä yllätyksenä. En ollut osannut kuvitellakaan, että juuri minulle kävisi näin. Olin tehnyt merkittäviä muutoksia elämässäni raskauden vuoksi, mm. perunut matkan keltakuumealueelle (ja menettänyt rahani). Toisen keskenmenon kohdalla olin jo jokseenkin varautunut tilanteeseen ja tunnistin heti keskenmenon sen alettua. Kolmas keskenmeno tuntui lähinnä kuuluvan normaaliin raskauteen, niin tottunut olin jo siihen.

Kolme keskenmenoa kokeneena haluan jakaa asioita, jotka olisin halunnut itse tietää ensimmäisen keskenmenoni yhteydessä. (Kokemukseni liittyvät Helsingin käytäntöihin.)

1. Pienikin verenvuoto voi viitata keskenmenoon

Joka kerta soittaessani Kätilöopistolle verenvuodon takia minulta on kysytty, onko vuoto runsaampaa kuin kuukautisissa. Kertaakaan se ei ole ollut. Ensimmäisellä kerralla jouduin tämän vuoksi käymään terveyskeskuksen kautta saamassa lähetteen Kätilöopistolle. Tämän jälkeen tajusin aina sanoa, että ”Kyllä, on runsaampaa kuin kuukautisissa”. Parempi päästä mahdollisimman pian ultrattavaksi ja saada selvyys verenvuodon syystä, kuin odotella kotona verenvuodon runsastumista. Toki ihan pienestä tiputtelusta ei kannata suunnata vielä lääkäriin, mutta minulla pienikin verenvuoto on ollut aina merkkinä keskenmenosta.

2. Vaadi sairaslomaa

Ensimmäisen keskenmenon kohdalla minulle ei tarjottu sairaslomaa, enkä tajunnut sitä itse pyytää. Toisen keskenmenon saatuani pyysin sairaslomaa itse ja kolmannen keskemenon kohdalla minulle tajuttiin viimein tarjota sitä. Ensimmäisen keskenmenon jälkeen olin aika sekaisin, varsinkin kun minulla ei ollut aikaa käsitellä tapahtunutta. Sairasloma olisi ollut minulle todella tarpeeseen, jotta olisin voinut päästä nopeammin asian yli. Älä siis arkaile pyytää sairaslomaa.

3. ”Raskausmateriaali tulee ulos” (Varoitus: Sisältää realistista kielenkäyttöä!)

Hoitohenkilökunta puhuu hyvin kierrellen ja kaarrellen siitä, mitä on odotettavissa. Keskustelupalstoilta puolestaan saa usein liioitellun kuvan tapahtumista. Totuus kuitenkin on se, että sisälläsi on kasvanut ihmisen alku ja sen täytyy myös tulla ulos. Varaudu siihen, että joudut poimimaan suihkun lattialta tai alushousuistasi suuren möhkäleen. Hoitohenkilökunta kyselee kautta rantain, onko suurempi hyytymiä tullut ulos. Tällä ne tarkoittavat alkiota/sikiötä, riippuen missä vaiheessa raskaus menee kesken. Tämä voi olla hyvinkin kivulias kokemus, kuten minulla toisessa keskenmenossa, jolloin sain kipulääkettä suoraan suoneen. Tai sitten se ei tunnu miltään, kuten ensimmäisessä ja kolmannessa keskenmenossani. Joka kerta olen kuitenkin tuntenut supistuksia, jotka ovat minulle olleet myös merkkinä siitä, että kyseessä on taas keskenmeno.

4. Apua ei saa helposti

Silloin kun olisin eniten tarvinnut apua, eli ensimmäisen keskenmenon jälkeen, sitä ei minulle tarjottu. Olisin mielellään käynyt juttelemassa jonkun kanssa asiasta, mutta en tiennyt, mistä olisin etsinyt apua. Toisen keskenmenon kohdalla minulle tarjottiin sairaalapapin numeroa ja kolmannen kohdalla kerrottiin, että neuvola-ajalle voi mennä juttelemaan. En kertaakaan mennyt mihinkään. Toisen ja kolmannen keskenmenon jälkeen koin, että en kaivannut kenenkään sellaisen kanssa keskustelua, joka ei ole itse kokenut samaa. Kätilöiltä ja lääkäreiltä sain kommentteja: ”Voi, miten tylsää!” (3. keskenmeno), ”Tämä on vain huonoa tuuria.” (2. km) tai ”Tajuathan sä, ettei tämä ole normaali raskaus?” (1. km). Olisin kaivannut tukiryhmää sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman. Onneksi minulla on ollut tämä blogi. Se on parhaimmillaan ajanut tukiryhmän tarkoitusta. Jos kuitenkin haluat keskusteluapua, kannattaa rohkeasti kysellä ja etsiä eri vaihtoehtoja. Kenties Simpukka-nettisivuilta voisi löytyä jotakin apua, jos sitä kaipaa. 

5. Keskenmenot ovat yleisiä

Keskenmenoja tapahtuu paljon, vaikka niistä ei puhuta. Mahdollisuudet lapsen saamiseen ovat kuitenkin hyvät vielä toisenkin keskenmenon jälkeen. Keskenmenotutkimuksiin ei pääse julkisella puolella kuin vasta kolmannen keskenmenon jälkeen. Se on pahimmillaan pitkä ja raskas tie elää tietämättömyydessä. Ei kannata kuitenkaan luopua toivosta! Toivon sydämestäni, että jokaisella meillä tulee olemaan kaivattu vauva sylissä vielä jonakin päivänä.

Tuleeko mieleen vielä jotakin muuta, mitä olisit halunnut tietää keskenmenosta?