Aloitin blogin kirjoittamisen käytännössä saman tien, kun aloitimme yrittämään lasta. Koko yrityshistoriani on siis dokumentoituna tässä blogissa. En edes muista, miksi alun perin päätin kirjoittaa aiheesta blogia. Enhän voinut mitenkään tietää, mikä blogin kantavaksi teemaksi muotoutuukaan: keskenmenot ja lapsettomuus. (Kai tässä voidaan ihan oikeastikin alkaa puhua lapsettomuudesta, kun yritystä on takana lähes kaksi vuotta.)

En tiedä, olisinko jatkanut blogia, jos ensimmäinen raskaus olisikin ollut onnistunut. Mutta se ei ollut. Sain – ja saan – edelleen tosi paljon voimaa ja lohtua blogin kirjoittamisesta. Erityisesti keskenmenojen jälkeen. Olen saanut lukea myös teidän tarinoitanne kommenteista. Olen saanut vertaistukea ja lohdutusta. Välillä olen lukenut kommentteja kyyneleet silmissä. Olen ollut pahoillani jokaisesta keskenmenosta, josta minulle on kerrottu. Olen iloinnut erään lukijan onnistuneesta raskaudesta. Ja erityisesti olen saanut voimaa siitä, jos minun kirjoitukseni, minun tuntoni ja kokemukseni ovat voineet olla apuna jollekin. 

Viime aikoina en ole kirjoitellut kauheasti. Siinä missä viime vuosi oli keskenmenojen vuosi, tänä vuonna olen vihdoin oppinut elämään ajattelematta jatkuvasti keskenmenoja ja lapsettomuutta. Blogin aihe on hyvin henkilökohtainen ja kirjoitukset kumpuavat niistä tuntemuksista, jotka ovat oikeastikin pinnalla elämässäni. En osaa enkä edes halua lisätä suunnitelmallisuutta kirjoituksiini.

Tilastotietojen mukaan blogiani on luettu eniten nimenomaan keskenmenojeni jälkeen. Keskenmenot ovat melko yleisiä nykyään, mutta niistä puhutaan vähän. Minusta on lohdullista, että olen voinut näiden kamalien kokemuksieni myötä kenties auttaa samassa tilanteessa olevia blogini kautta. Toivon todella, että jokainen meistä voisi saada syliin oman lapsen ja tätä blogia ei enää tarvittaisi.

Nimesin blogini aikoinaan Johanna Kurkelan Rakkauslaulun sanoilla. Toivottavasti saan joku päivä laulaa lapselleni

Kauan sitten minussa

aavistus jo sinusta

Silloin tuntemattoman

tunnen nyt

Kiitos jokaiselle lukijalle ja kommentoijalle! Olette merkinneet enemmän kuin osaan kertoa.