Mä olen luonteeltani vähän perfektionisti. Asiat hoidetaan just eikä melkein ja aina ajoissa. Tämä jatkuva epäonnistuminen on epämukavuusaluettani. Joka ikinen kuukausi epäonnistun raskaaksi tulemisessa. Puhumattakaan siitä, kuinka olen epäonnistunut myös kaikissa raskauksissani. Koen epäonnistuneeni ensisijaisesti naisena. Eikös naisen kehossa kaikki toimi juuri tätä yhtä tehtävää varten? 

Miten tyhmästi sitä joskus kuvitteli, että raskaaksi tullaan ilman ehkäisyä. No, meillä ei ole ollut ehkäisyä käytössä nyt lähes 1,5 vuoteen. Alan pikkuhiljaa kyseenalaistaa ehkäisyn tarpeellisuutta omalla kohdallani siinäkään vaiheessa, kun meillä (toivottavasti) joku päivä on jo lapsi/lapsia.

Muutaman päivän ajan on vauvajutut olleet mielessä ja kyynel silmässä. Meiltä löytyi tekstiilituholainen kotoa, joten kaikki vaatteet ovat käyneet pesussa. Myös ne vauvanvaatteet, jotka lojuvat käyttämättöminä vaatekaapissa. Pikkuisten sukkien ja bodyjen roikkuessa pyykkitelineessä sitä tuntee sylinsä erityisen tyhjäksi ja kehonsa epäonnistuneeksi tärkeimmässä tehtävässään. Tuntuu siltä, kuin joku vääntäisi mun sydäntä kuin märkää rättiä. Ja kaiken lisäksi tunnen olevani niin yksin tämän kanssa. Katselen ystävien lapsia ja omistusasuntoja. Perheretkiä ja isompia autoja. Synttäreitä, sairastumisia ja iloisia hymyjä. Oma elämäni on jäänyt junnaamaan paikoilleen, vaikka niin kovasti haluaisin jo seuraavaan elämänvaiheeseen.

Puhuttiin miehen kanssa siitä, että seuraavassa kierrossa voisi yrittää taas ihan tosissaan. Kai sitä on pakko käydä ostamassa ovistikkuja sitä varten. On nimittäin kierrot olleet niin epäsäännöllisiä edellisen keskenmenon jäljiltä, etten osaa oikein itse arvioida ovulaation ajankohtaa. Kuinkakohan paljon rahaa on kulunut kaiken näköisiin testeihin? No, ei tässä lasketa. Ainakaan enää siinä vaiheessa, kun joku on täyttämässä syliä. Siihen asti… no, tuleehan sitä laskettua kaikennäköistä, mm. yrityskuukausia, keskenmenoja ja mahdollisia laskettuja aikoja.

Nyt jos olisin raskaana, meille voisi syntyä lapsi 1.12.2016. Vielä tämän vuoden puolella. Vai onko tämäkin vuosi yhtä epäonnistumista?