Moikka!

Töissä on ollut viime aikoina kauhea hulina eli aikaa blogille – ja murehtimiselle – ei ole oikein jäänyt sairaslomaa lukuunottamatta. Viikon sairasloman jälkeen palasin töihin ja olo on ollut paljon normaalimpi kuin edellisen keskenmenon jälkeen. Silloin olin töissä ihan zombiena, hoidin vain hommani ja that`s it. Nyt on voimat riittäneet paljon enempään.

Muutenkin keskenmeno on tuntunut erilaiselta kuin aiemmin. Viimeksi en pystynyt hyväksymään keskenmenoa heti, vaan ajattelin vielä jonkin aikaa olevani raskaana ja ostelin vauvanvaatteita jne. Nyt taas tuntui siltä kuin en koskaan olisi raskaana ollutkaan, vaikka olinkin raskaana paljon kauemmin kuin viimeksi. Tuntui, että tämä kaikki olikin unta tai että keho halusi vaan huijata mua taas. Kai nämä tuntemukset ovat vaan erilaisia suojautumiskeinoja tältä kauhealta kokemukselta.

Mutta tosiaan, aikaa mulla ei edes kauheasti ole ollut miettiä tai käsitellä tätä keskenmenoa. Sairasloma kului lähinnä fyysisen toipumisen, surun ja levon merkeissä, mutta tietysti kokemuksen käsittely vaatii enemmän aikaa. Saa nähdä kuinka käy joululomalla, kun on oikeasti aikaa. Ja tietysti joulupyhät on aina sellaista perhekeskeistä aikaa, jolloin helposti saattaa tulla mieleen se, mikä puuttuu itseltä. Varmaan eniten ärsyttää siinä vaiheessa, kun joudun aloittamaan tammikuussa työnhaun syksyä varten. Olen nyt jo kahteen otteeseen odottanut kesävauvaa (ensin kesälle 2015 ja sitten kesälle 2016) ja olettanut jääväni äitiyslomalle silloin. Eipä ole kesävauvaa meille kuitenkaan suotu ja vähän tietysti jo mietityttää, että saadaanko ylipäänsä koskaan mitään vauvaa meille.

Tein viikonloppuna raskaustestin ja vielä tuli tosi hailakka plussa. Eiköhän kohta siis ole jo negatiivisen vuoro. Tällä hetkellä ei ole suurta fiilistä alkaa taas yrittää lasta. Koko tämä vuosi on kulunut niissä merkeissä ja tuntuu, että elämä on jäänyt elämättä, kun koko ajan on yritys päällä. En halua tehdä enää samaa virhettä toistamiseen. Jos tulen raskaaksi, niin sitten tulen. Mutta en voi koko ajan keskittyä vain yhden asian miettimiseen ja elää elämää enää näin puolinaisesti. (Vaikka olo onkin hyvin puoli-nainen, kun en edes pysty lasta saamaan aikaiseksi.)

Toivottavasti saisin vielä joskus tulla äidiksi. Mutta onneksi tässä elämässä on myös muita ihania asioita ja niistä on osattava nauttia. 

Tulipas sekava vuodatus, mutta jostain oli taas aloitettava pienen blogitauon jälkeen. Ihanaa joulunodotusta kaikille! Kiitos, kun olen saanut jakaa kokemuksiani teidän kanssa ja saanut vertaistukea. Se on ollut tärkeää tänä vuonna. Toivottavasti meillä kaikilla on parempi vuosi 2016!