Käytiin tänään ensimmäistä kertaa vaunuilemassa. Ihan lyhyt kierros lähitalojen ympäri. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Ihanaa, että saatiin kevätvauva! 

Vauva nukkuu joka toinen yö tosi hyvin ja joka toinen yö valvotaan. Viime yönä valvottiin. Ehkä valvomisen takia olen ollut tänään vähän herkillä (taas). Aloin miettiä meidän matkaamme vanhemmiksi ja sitä, kuinka odotus on oikeasti nyt ohitse. Olen vain niin kiitollinen, että meidän vuoromme oli nyt. Että sain tämän maailman ihanimman lahjan. Saan olla äiti tälle täydelliselle pojalle. Se vei monta vuotta ja monta raskautta, mutta hän on kaiken sen odotuksen arvoinen. 

En oikein osaa nukkua päiväunia, kun haluan sylitellä pientä poikaani. Hän nukahtaa aina syömisen jälkeen syliini, enkä raaski useinkaan häntä siirtää siitä mihinkään. Ihailen häntä ja nuuhkin vauvantuoksua. Silittelen silkkiposkia ja kuuntelen tuhinaa. Vaikka olen väsyneempi kuin koskaan, olen myös onnellisempi kuin koskaan. Olen halunnut tätä niin pitkään ja nyt saan viimeinkin nauttia näistä hetkistä.

On niin helppoo olla onnellinen.