Kun mikään ei riitä

Mä olen lukenut tämän vuoden aikana aikamoisen kasan raskaaksitulo-ohjeita. Mitä sitten, kun noudattaa jo kaikkia niistä, eikä sekään riitä? Tässä yleisimmät hedelmällisyyden lisäys -ohjeet ja mun kommetit.

Ruokavalio

Ei kofeiinia: En juo kahvia ja juon ainoastaan vihreää teetä, limut ja energiajuomat on myös nounou.

Juo greippimehua: Testattu, testaus lopetettu tuloksettomana.

Lopeta tai vähennä lihansyöntiä: Olen pääasiallisesti kasvissyöjä, mutta silloin tällöin syön myös kalaa.

Alkoholia kohtuudella: En juo alkoholia muuta kuin kohtuudella.

Vitamiinit kuntoon: Raskausajan vitamiinivalmistetta olen syönyt alkuvuodesta asti. Siitä löytyy tärkeimmät, mm. foolihappo.

Mitä voisin tehdä paremmin: Jättää ylimääräiset herkut pois, macan käytön voisin taas aloittaa.

 

Elämäntavat

Liiku: Liikun.

Älä tupakoi, äläkä käytä huumeita ym.: En.

Laihduta ylipaino pois: Mä en ole koskaan ollut lähelläkään ylipainoa, vaan normaalipainon alarajoilla.

Mitä voisin tehdä paremmin: Stressata vähemmän.

 

Muut

Tiedä ovulaatiosi ajankohta: Luulen tietäväni, apuna käytetty ovistestejä ja liman tarkkailua.

Harrasta seksiä oikeaan aikaan: Yritetty on.

Mitä voisin tehdä paremmin: Testata ovulaatiota joka kuussa, ostaa parempia ja kalliimpia ovistestejä.

 

Enpä siis keksi enää kauheasti mitään, mitä voisin tehdä toisin… Mieleen alkaakin hiipiä epäilys siitä, josko kaikki ei olekaan kunnossa.

Perhe Raskaus ja synnytys

Kipeitä muistoja

Olin tänään koulutuksessa ja kuljin sinne sellaista reittiä, mitä en koskaan normaalisti kulje. Poikkeuksellisesti jouduin menemään Kätilöopiston ohi. Tämä oli ensimmäinen kerta tammikuun jälkeen, kun kuljin juuri sen pysäkin ohi, jolla jäin pois tammikuussa Kätilöopistolle suunnatessani vuodon alkaessa. Tunteet tulivat hyvin vahvasti pintaan ja lähes unohdetut kokemukset pyrkivät esiin. Melkein itkukin tuli.

Tammikuun loppu. Olin yksin ja peloissani. Olin kuitenkin vielä luottavaisin mielin, kyllä kaikki järjestyy. Istuin monta tuntia sairaalan käytävällä. Epätietoisena. Vihdoin pääsin kätilön luo. Hänen ilmeensä, sanansa, veivät kaikki viimeisetkin toivonrippeet raskauden onnistumisesta. Ei musta tullutkaan äitiä. En mä saanutkaan lasta. Ihan kuin joku olisi tehnyt mulle ilkeimmän mahdollisen pilan. Luulitkos olevasi raskaana, etpäs oo enää, lälläslää.

 

Tuosta päivästä on lähes tasan kahdeksan kuukautta. Tänään alkoi kahdeksannet kuukautiset tuulimunan/varhaisen keskenmenon jälkeen. Olen kahdeksan kuukautta yrittänyt, uskonut, toivonut. Kahdeksan kertaa olen pettynyt. Kuinkakohan monta kertaa vielä?

Perhe Raskaus ja synnytys