Tänään on meidän hääpäivämme. Avioliittomme on jo viisivuotias. Pahimmat uhmat on jo takanapäin ja yhteinen elämä maistuu joka päivä paremmalta.

Viidessä vuodessa ehtii käydä koko elämän kirjon läpi. Olemme kokeneet niin myötä- kuin vastoinkäymisiäkin, ylä- ja alamäkiä, kyyneleitä ja helmiä. Olemme surreet yhdessä isovanhempien poismenoa ja ystävän äkillistä kuolemaa. Olemme nauraneet mitä hölmöimmille asioille ja kehitelleet hyvän kasan sisäpiirijuttuja. Olemme kiertäneet maailman ympäri ja tutustuneet yhdessä eri maihin ja kulttuureihin. Olemme muuttaneet kolmesti ja rakastuneet tämänhetkiseen asuinpaikkaamme syvästi. Olemme istuneet tuntikaupalla meren rannalla hiljaa, kävelleet syvällisiä höpötellen ja kuunnelleet musiikkia yömyöhään asti. Olemme käyneet läpi kriisejä niin henkilökohtaisessa elämässämme kuin parisuhteessammekin. Olemme tukeneet toisiamme ja pitäneet toisiamme pystyssä. Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea…

Viisi vuotta sitten ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita mahdollisista perheenlisäysaikeistamme. Vastasimme silloin: Ehkä viiden vuoden päästä. Nyt se viisi vuotta on kulunut. Pikkuhiljaa meille alkoi kehittyä yhteinen unelma omasta lapsesta. Valmistuin yliopistosta ja ajatus kasvoi suuremmaksi. Viime marraskuussa päätimme kurottaa kohti unelmaamme – tehdä se todeksi. Siitä alkoi tämän blogin matka ja se matka on edelleen kesken. Olemme joutuneet kokemaan surua, turhautumista ja pettymystä tällä matkalla. Unelma on yhä olemassa, usko sen toteutumiseen alkaa loppua – minulta, mutta ei onneksi mieheltäni. Sen vuoksi meitä onkin kaksi. Että kun toinen väsyy, toinen vielä jaksaa. Kun toinen ei jaksa enää uskoa, toisen usko ei horju.

Jos meiltä nyt joku kysyisi mahdollisista perheenlisäysaikeistamme, vastauksena olisi: Heti, jos se meistä riippuisi. Viisivuotissuunnitelmaa ei enää ole. Toivon vain, ettemme viiden vuoden päästä ole enää samassa tilanteessa, vaan silloin meitä olisi kahden sijasta kolme tai neljä.

Mutta tänään, tänään on meidän kahden päivä.

En vaihtais sekuntiakaan

En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt