Synnytys mielessä

Viime aikoina olen ollut ihan tosi väsynyt ja blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Facebookiin olen kuitenkin laitellut kuulumisia vähän useammin. 

Synnytys on ollut tosi vahvasti mielessä. Mähän olen kärsinyt päivittäisistä supistuksista ihan vuoden alusta asti. Jos teen mitään sohvalla makaamista kummempaa, supistusten määrä lisääntyy huomattavasti. Kävin kaverin kanssa syömässä viime viikolla ja seuraava yö menikin supistusten kanssa valvoessa. En oikein uskalla enää tehdä mitään, jotta en provosoi supistuksia.

Viime yönä olin jo varma, että synnytys on käynnissä. Supistukset olivat jo melko kivuliaita ja niitä tuli parhaimmillaan parin minuutin välein. Onneksi ne laantuivat lopulta ja sain nukahdettua. Poikkeavaa tällä kertaa oli se, että eilen en tehnyt mitään raskasta. Kävin tosin illalla saunassa ja nyt täytyy varmaan pitää siitä vähän taukoa, jos se laukaisee supistuksia noin tehokkaasti.

Supistusten takia olen miettinyt yhä enemmän tulevaa synnytystä. Keskiviikkona vauva on täysiaikainen (RV 37+0), joten eihän sitä koskaan tiedä, milloin hän päättää saapua maailmaan.

Sairaalakassi on jo pakattu ja synnytystoiveet kirjattu ylös. Olen aika avoimin mielin synnytystä kohtaan, koska todennäköisesti asiat eivät mene niin kuin itse on suunnitellut. Tavoitteena on kuitenkin mennä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä niin pitkään kuin mahdollista omaa jaksamista tietysti kuunnellen. Haluaisin kokeilla monia eri kivunlievitysvaihtoehtoja ja toivottavasti niistä löytyy joku itselle sopiva.

Mitään isompia pelkoja minulla ei ole synnytystä kohtaan. Muutama asia kuitenkin mietityttää. Mies oli reissussa nyt viikonloppuna ja huomasin pelkääväni sitä, että joudun synnyttämään ilman häntä. Se on varmaankin suurin pelko, mitä minulla on tällä hetkellä. Toisekseen minua pelottaa se, että minut pidetään pimennossa minulle tehtävistä toimenpiteistä. Olen lukenut nyt paljon synnytyskertomuksia ja eräälle naiselle oli tehty episiotomia ilman, että hänelle oli edes kerrottu sitä. Kolmannekseen synnytyksessä pelottaa tietysti se, että vauvalle tapahtuisi jotakin siinä. Synnytys on kova koettelemus myös vauvalle ja toki siinä on aina riskinsä. Vähäsen mietityttää myös elämä synnytyksen jälkeen. Pystynkö istumaan kunnolla synnytyksen jälkeen? Miten pääsen rappuset ylös/alas ja vielä vauvan kanssa? Kuinka kauan oma toipuminen kestää?

Kaiken kaikkiaan minulla on positiivinen olo lähestyvää synnytystä kohtaan. Saanhan sitä kautta uuden perheenjäsenen, jota onkin odotettu jo pitkään.