Tauko

Huono bloggaaja täällä hei!

Olen aina kirjoittanut blogia vain silloin, kun tuntuu siltä. Nyt ei ole pitkiin aikoihin tuntunut siltä. Tämän kevään aikana olen saanut elämäni taas takaisin. En enää jaksa pakkomielteillä vauvasta. Tulee kun tulee – ajattelen. Haluan edelleen lapsen, mutta olen viime aikoina osannut nauttia lapsettomasta elämästä ihan täysillä.

Itse asiassa sanoin miehelleni, että en halua nyt enää tänä keväänä yrittää. Emme ota ehkäisyä käyttöön, mutta emme myöskään enää laske päiviä. Toki tänä keväänä emme ole sitä paljon muutenkaan tehneet, mutta toki takaraivossa on aina ollut tietoisuus ovulaation sijainnista. Ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen minulla ei ole hajuakaan kiertoni vaiheesta. Ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin jätimme todennäköisesti ovulaation hyödyntämättä. Tämä tuntuu yllättävän vapauttavalta.

En halua, että lapsen hankkiminen on projekti, missä muu elämä työnnetään syrjään tavoitteen edistämiseksi. Mä olen ollut pitkästä aikaa tosi onnellinen. Käynyt balettitunneilla, juonut viiniä ystävien kanssa, lukenut kirjoja, etsinyt uutta työpaikkaa syksyksi. Elämä on mukavaa, kun keskittyy niihin hyviin asioihin, mitä on, eikä aina vaan siihen yhteen asiaan, jota ei (vielä) ole.

En ole edellisen keskenmenon jälkeen ollut tiettyjen ystävieni kanssa tekemisissä. Paitsi nyt. Nyt otin taas yhteyttä, kyselin raskauskuulumisia, kyselin vauvavuoden kuulumisia, enkä tuntenut kateutta hetkeäkään. Toivottavasti saan kokea saman vielä itsekin, mutta en halua enää elää elämääni vain yhtä tarkoitusta varten.

Mutta, kertokaas mulle teidän kuulumisia! Mä bloggaan taas sitten, kun huvittaa!