Uuden ihmisen saapuminen maailmaan

Eilen illalla se tapahtui. Meidän rakkaiden ystävien vauva saapui tähän maailmaan. Nyt maailmassa on yksi uusi ihminen lisää, uusi elämä on alkanut. Olen todella onnellinen ystävieni puolesta. Aloitin heti neulomaan pientä villatakkia erittäin pienikokoiselle tytölle. Neuloessani olen samalla miettinyt, ajatellut, pohtinut.

Jos kaikki olisi sujunut normaalisti, meilläkin olisi vauva, ja sillä nyt kaveri. Plussasimme ystäväni kanssa viikon sisällä toisistamme – minä myöhäisessä vaiheessa, hän jo päiviä ennen uuden kierron alkua. Se, ettemme saaneet kokea raskauksia kokonaan yhdessä, yhtä aikaa, on ollut yksi kipeimmistä asioista tänä vuonna.

Kateellinen en kuitenkaan ole. Sen sijaan mietin, mitä kaikkia tunteita ystäväni käyvätkään lävitse juuri nyt. Ihmetystä, rakkautta, onnea, pelkoa. Oma elämä tuntuu tyhjältä tuollaisen ihmeen rinnalla. Työasiat ja pienet ärsytyksen aiheet tuntuvat mitättömiltä uuden elämän äärellä.

Uusi tulokas oli odotettu ja toivottu, pitkän yrityksen tulos. Ehkä mekin saamme kokea saman jonakin päivänä. Ja silloinkin uusi tulokas on todella odotettu ja toivottu. Todennäköisesti pitkän yrityksen tulos.