Varmistus – meille ei tule vauvaa

Tänään kätilö soitti minulle. Asia oli varmistunut – kyseessä oli keskenmeno, tosin tuulimunan keskenmeno. Asia on paljon helpompi sietää, kun mitään sikiötä ei ollutkaan.

Osa minusta ei ole lainkaan yllättynyt. Sanoin heti plussasta alkaen, että minusta ei tunnu yhtään siltä kuin olisin raskaana. Kun kerroimme asiasta vanhemmillemme, sanoin miehelleni, että minusta tuntuu kuin valehtelisin olevani raskaana. Ilmeisesti omaan intuitioon ja kehontuntemuksiin voi luottaa.

Seuraava vaihe on perua sovitut ultrat ja neuvola-ajat. Kolmen viikon päästä pitäisi viimeistään raskaustestin näyttää negatiivista. Heti sen jälkeen saa jatkaa yrittämistä. Jos testi näyttää plussaa, joudun lääkkeelliseen tyhjennykseen – tai kaavintaan. Sitä pelkään eniten. Olen kuitenkin melko varma, että tyhjennys tapahtuu/on tapahtunut itsestään. (Nyt herkimmät lopettakaa lukeminen! Keskiviikkona alkoi vuoto ja vatsakivut -eli supistukset. Perjantaina kivut olivat pahimmillaan, vuoto runsastui. Lauantaina ulos tuli iso kananmunan kokoinen hyytymä, todennäköisesti ruskuaispussi. Vuoto jatkuu edelleen, mutta uskon isompien rakenteiden tulleen jo ulos.)

Tänään saatiin postissa miehen vanhempien lähettämä vauvapaketti. Vähän meinasi alkaa itkettämään. Itkenyt en ole, enimmäkseen tuntuu vain tyhjältä. Toivottavasti pian tärppäisi uudestaan.