Vauva kasvaa vauhdilla

Pötkötellään täällä vauvan kanssa sohvalla. Hän on vähän hidas heräilemään ja musta on ihana seurata hänen venyttelyään ja heräilyn ääniä. Hän on ollut meidän elämässä vasta reilut kaksi viikkoa ja koko ajan tutustutaan toisiimme paremmin. Vauva muistuttaa niin paljon miestäni niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta, että välillä mietin, onko hän perinyt minulta mitään. Ehkä niitäkin piirteitä tulee esiin jossain vaiheessa. 🙂

Vauva kasvaa niin vauhdilla, että en meinaa pysyä perässä. Kasvotkin ovat selkeästi muuttuneet painon noustessa. Pikkuinen tipubody on jo jäänyt pieneksi pääsiäispojalta. Kävimme eilen neuvolassa ja syntymäpaino on ylittynyt jo 300 grammalla. On ainakin ruoka maistunut! Vauvalla on myös enemmän virkeitä hetkiä kuin alussa ja hän seurailee jo toisinaan tarkasti meidän kasvoja tai miehen paidassa olevaa kuviota. 

Tällaista tämä elämä nyt on. Ihanaa ja uudenlaista. Vauvantuoksuista. Parempaa mitä osasin edes koskaan kuvitella. Pelottaa vaan, että tämä onni viedään meiltä pois. Niin monen menetyksen jälkeen on vaikea uskoa, että onni säilyy. Täytyy yrittää vaan luottaa siihen, että nyt oli meidän vuoro ja mulla on lupa olla näin onnellinen.