Viimeisen kolmanneksen oireita ja fiiliksiä

Oikeastaan tämä viimeinen kolmannes on ollut raskauden parasta aikaa. Ensimmäisessä ja toisessa kolmanneksessa minulla oli niin kauheasti kaikkia erilaisia oireita (pahoinvointi pahimpana) ja töissä piti yrittää käydä, että nyt mammalomalla raskaana olo on tuntunut jopa mukavalta.

Vaikka eihän tämä loppuraskaus mitään herkkua ole. Liitoskipujen vuoksi en pysty kävelemään bussipysäkkiä pidemmälle ja olenkin vähän eristäytynyt kotiin. Hemoglobiini on taas laskenut satasen tienoille, joten torkahtelen aika usein. Turvotus on tehnyt sormistani puutuneet. Närästys ja vessareissut valvottavat öisin, enkä jaksa edes aloittaa puhumaan supistuksista. Siltikin tämä tuntuu tämän raskauden helpoimmalta osuudelta.

Olen tykännyt olla nyt kotona ja valmistautua kunnolla vauvan tuloon. Olen nauttinut siitä, että saan lepäillä rauhassa, eikä ole oikeastaan mitään pakollisia asioita hoidettavana. Vaikka olen sosiaalinen ihminen, kaipaan myös yksinoloa. Nyt olen tankannut omaa aikaa varastoon, koska pian en enää voi viettää aikaa yksin. Yksi aikakausi on päättymässä elämässäni ja olen todella kiitollisin mielin astumassa uudenlaisesta ovesta sisään. Tämän viimeisen kolmanneksen myötä minulle on yllättäen jäämässä mieleen raskausajasta päällimmäiseksi hyvä fiilis. En ole silti täysin unohtanut kuukausien oksentelua, joten nostan hattua kaikille niille, jotka jaksavat käydä raskausajan läpi useita kertoja. Onneksi matkan päässä odottaa palkinnoista parhain!