Kuulumisia

Heissan!

 

Unirytmi ja muutenkin elämän rytmi palailee normaaliksi merentakaisen reissun jälkeen. On kivaa olla taas pidemmäksi aikaa takaisin Suomessa, vaikka olo onkin vähän hämmentynyt. Kaduilla, kaupassa, joka puolella vastaan tulee vanhoja tuttuja. Kavereita joita oli vuoden ikävä, voikin nähdä päivittäin. Ajatukset on pakko suunnata jälleen pidempiaikaisiin suunnitelmiin, jatko-opintoihin ja tulevaisuuteen ylipätään. Tässä oli nyt tarpeeksi hetkessä elämistä, on aika taas suunnitella uutta.

Oon kysellyt vähän lukijakunnalta millaisia postauksia ja aiheita täällä haluaisitte nähdä. Koska oon blogin perustamisesta asti halunnut että blogi toimisi myös vertaistukena syömishäiriöstä kärsiville, otin yhteyttä lähinnä heihin. Arjesta ja elämänkulusta osaan jaaritella kyllä, mutta pidän tärkeänä alkuperäistä ajatustani vertaistukitoiminnasta.

Vastauksena kysymykseeni sain todella paljon erilaisia aiheita, mistä postauksia toivottaisiin: Kehonkuvan eheytymisestä, miten opin uudelleen syömään pelottaviksi miellettyjä ruokia, itse sairastelusta ja sairaalajaksosta… ja paljon muusta. Oonkin ajatellut nyt lähiaikoina kirjoitella enemmän juurikin näistä aiheista. Stay tuned.

Vietän nyt vapaata viikkoa töistä Tampereella. Tulin tänne tavallaan evakkoon. Kotona keksin hirveästi tekemistä ja on paljon (ihania) ihmisiä joita haluan nähdä, mutta oma aika on jäänyt hurjan vähälle. Osittain tietenkin siksi että olin superinnostunut tekemään ja näkemään kaikkia palattuani Suomeen. Mulla on mielen päällä kuitenkin miljoona asiaa joita mun täytyy ajatuksen ja käytännön tasolla työstää. Lisäksi saan viettää täällä aikaa mun veljen kanssa, jota en myöskään turhan paljon oo nähnyt viimevuoden aikana. Kaikki on nyt niin kuin pitää, oon siellä missä pitää tekemässä sitä mitä pitää.  Tämä tekee hyvää.

Toivottavasti te nautitte myös alkaneesta kesästä, palaillaan pian!