Elämyshakuisuus ja mieluinen arki
Eilinen oli hyvä päivä. Aamulla seitsämältä oli kahvilalla henkilökuntapalaveri, eli päivä alkoi aikaisin. Sieltä ystäväni/työkaverini kanssa lähdettiin lidlin paistopisteen kautta merenrannalle, eikä kello ollut kuin lähemmäs yhdeksää. Aamulla ennen palaveria sain päähänpistoksen ja otin mukaan taulun, pensselit ja maalit. Otin myös tulitikut, polttopuita ja sytykepaperia. Lisäksi mukaan tarttui pikakahvipurkki, pieni metallikannu sekä vettä kiehautettavaksi. Tuloksena oli siis aamupala ja aamukahvit merenrannalla, nuotion äärellä. Kallioinen merenranta oli tunnelman ohella muutenkin kuin luotu maalausstudioksi: kalliot toimi erinoimaisena palettina maaleille ja pienet vedentäyttämät raot kallioissa taas siveltimen huuhteluastioina. Talk about perfection.
Merenrannalla kului pari tuntia, jonka jälkeen mulla alkoi työvuoro, takaisin kahvilalle siis. Työvuoron jälkeen mulla oli koko ilta aikaa lukea ensviikon uhkaavana lähestyviin pääsykokeisiin ja käydä tekemässä juoksutreenit siinä välissä. Kyllä, ilta venyi pitkäksi, mutta miten paljon saakaan aikaiseksi päivässä! Ja se superhyvä fiilis jolla menin nukkumaan, siis no words.
Eilinen päivä on hyvä esimerkki mun elämyshakuisuudesta ja siitä millaiseksi koen mieluisen arjen. Matkalla merelle syntyikin keskustelua juuri tästä aiheesta. Elämyshakuisuudesta ja ylipäätään siitä, miten me eletään meidän arkea ja tehdään siitä omannäköistä, itsellemme mieluista.
Arki on asia johon panostan. Juhlat, lomat ja matkat on jotenkin luontevasti sellaista aikaa kun päivien ja hetkien laatuun panostetaan, asioille luodaan ja annetaan merkityksiä. Arki taas mielletään usein harmaaksi ja tylsäksi, mutta miksi oi miksi?! Suurin osa meidän päivistä ja viikoista on arkea. Itse koen että kun arki on mieluista, on helppo mieltää koko elämä mieluisaksi. Aina ei ole tietenkään aikaa tai resursseja lähteä merenrannalle asti, mutta arjesta voi tehdä juhlaa ihan pienillä asioilla, pienillä rutiineilla. Ostaa kukkia siivouspäivän päätteeksi, pitää lauantain karkkipäivän sijaan maanantaisin jäätelöpäivän, käydä katsomassa illalla kun aurinko laskee vilttiin kääriytyneenä… Mitä ikinä pidätkään asiana joka saa sut hyvälle mielelle, mitä voit pitää päivän kohokohtana.
Mulle on tärkeää että elämässä on niitä huippukohtia, puhutaan sitten vuosittaisesta huippukohdasta (esimerkiksi tän vuoden alussa reissu työkavereideni kanssa lappiin tai ensiviikolla alkava reissu USA:n itärannikolle) tai huippukohdasta päivässä. Mä kaipaan samalla tavalla molempia: mulle on tärkeää että on isoja asioita joita odottaa, mutta päivittäin tarvitsen jonkun hetken joka tekee päivästä merkityksellisen. Päivässä sen ei tarvitse olla oikeasti enempää kuin se aamukahvi pihalla, tai joskus jopa niinkin pieni asia kuin illalla sateen ropinaan nukahtaminen. Nämä ovat pieniä asioita, mutta tietoisesti kiinnittäen huomiota niihin ne saa merkityksiä. Se vasta sitten onkin arjen juhlaa, kun aamupalan voi nauttia merenrannalla. Tällainen vaatii vähän enemmän luovuutta ja mielikuvitusta kuin (yhtään vähättelemättä) aamukahvi omalla takapihalla, mutta uskon että kaikilla halukkailla tämä määrä luovuutta ja mielikuvitusta on olemassa.
Itse havahduin arjen merkityksellisyyteen päästyäni 7 kuukauden sairaalajaksoltani kotiin, tai jopa sairaalassa ollessani. Siellä päätehtävä oli kuntoutuminen, mikä ei ollut kovin toiminnallista (muuten kuin pään sisällä). Siellä oli jotenkin pakko löytää pienimmistäkin asioista ilo: auringonsäteet ikkunoiden läpi, kun itkiessä sataa vettä kaatamalla ja koet että taivas itkee sun kanssa, kun sairaalan ruokalistalla onkin jotain mistä pidät (paljon sanottu silloiselta anorektikolta)… Päästyäni kotiin, vapauteen, mielikuvitus ja luovuus pääsi valloilleen. Ymmärsin mikä arvokkuus siinä piilee että saa elää haluamansa tavalla. Näin kontrastin siinä, mitä on kun ei saa tehdä mitään mitä haluaa, tai kun saa tehdä ihan mitä vaan, ihan miten vaan. (hassu faktahan oikein syvälle asian ytimeen mentäessä on, että sairaala ei todellakaan ollut se kahlitseva tekijä, anoreksia oli) Kotiuduttani mä päätin että pidän kiinni tästä arvosta, enkä unohda tämän merkitystä. Se ei oo aina ollut helppoa: kirjoitusten aikana esimerkiksi aamukahvi pihalla ei tuntunut oikein missään. Tiesin kuitenkin että se johtuu väsymyksesä ja se on vaihe elämässä. Silloin muistuttelin itseäni siitä kuinka arvokasta on kun voi tehdä oman elämän mieluisuuden eteen edes jotain, panostaa pieniin hetkiin vaikeissakin ja uuvuttavissa elämänvaiheissa. Jälkeenpäin ajatellen, vaikka pienet arjen piristysyritykset eivät silloin tuntuneet huippukohdilta, (päin vastoin ne saattoi tuntua joskus jopa turhauttavalta toteuttaa), ne oli niitä asioita jotka pitivät mut kasassa, asioita jotka esti vaa’an horjahtamasta sille täysin toiselle, uupumuksen puolelle. Vaikkei mitään yltiömielihyvää tällaiset pienet arjen piristykset tällä hetkellä sulle tuottaisikaan, niin älä vähättele niitä. Niillä voi olla isompi merkitys kuin voit kuvitella. Ehkä huomaat sen jälkeenpäin.
Panostan arkeen jotta miellän elämäni mieluisaksi. Kun koen elämäni mieluisaksi, voin hyvin. Mulle hyvinvointi merkitsee että voin tehdä tällaisia asioita kuten pieni retki mereenrannalle arkenakin. Ehkä jopa nimenomaan arkena. Jospa ei miellettäisi sanaa arkinen negatiiviseksi. Pyritään siihen että tämä sana saa meidät hymyilemään ja juhlien, lomien ja matkojen jälkeen on yhtä kiva palata arkeen kuin poiketa siitä. On rohkeutta elää unelmiensa elämää, mutta on siunaus kun siihen on mahdollisuus.
xx anna
