Absolutely Mint – Mistä kaikki alkoi

 

Oman blogin aloitus on pitkään pyörinyt mielessä mutta se vaati toisen virallisen lockdownin saadakseni aikaan tämän ensimmäisen rivin. Ja lopulta kolmannen palatakseni tämän tekstin ääreen ja lupaamaan että nyt aloitan tämän homman ihan oikeasti – olenhan tätä jo pohtinut tarpeeksi pitkään ja elämäntilanteeni muutoksen myötä kova halu saada oma uusi projekti antoi lopulta sen viimeisen ratkaisevan potkun. Vuosi 2020 oli varmasti jokaiselle meistä hyvin ainutlaatuinen eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Jos jotain positiivista siitä vuodesta haluan muistaa, muistan lisääntyneen vapaa-ajan ja sen, miten kotona työskentelystä tuli uusi normaali.

Lisääntynyt vapaa-aikani vaati tosin tehokkaan ajankäytön suunnittelun – toki katsoimme Netflixin niin sanotusti läpi rakkaan aviomieheni kanssa. Listani maaliskuussa 2020 kun pääministerimme Boris Johnson ilmoitti siirtyvämme tiukkaan lockdowniin toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi (silloin ajattelin naiivisti tämän kestävän pari viikkoa jonka jälkeen ollaan taas takaisin normaalissa – saa naurahtaa!)  näytti seuraavalta:

1. Kokeile jotain rentouttavaa aktiviteettia kotona – päädyin hankkimaan numeroidun taulupohjan jossa jokaista väriä kohti on tietty numero. Näin jopa täystumpelosta voi tulla mukiinmenevä maalari ja aivot voi heittää narikkaan työpäivän päätteeksi. Tämä oli kieltämättä hauska projekti ja edelleen maalauksemme muistuttaa meitä seinällämme tästä ajasta.
2. Päätimme mieheni kanssa että vauva on tervetullut jos on tullakseen. Ja parin kuukauden jälkeen päätöksestämme sain positiivisen testituloksen ja menin herättämään unisen miehen pienessä paniikissa. Mies osasi ottaa asian hyvin rennosti, tosin veikkaan hänen olleen vielä hiukan puoliksi unessa. Myöhemmin osasimme stressata asiaa vakitöiden ja monen muun asian puuttumisen vuoksi kun asiat etenivätkin hiukan odotettua nopeammin.
3. Terveellinen elämä ja urheilusta kiinni pitäminen kesti tasan marraskuun seuraavan lockdowniin asti. Juoksin, tein kotitreeniä ja viimein syyskuussa pääsin salille. Kun sitten jossain vaiheessa raskaus tuli tielle ja kun maha alkoi sanoa vastalauseita treenaukselle, päätin laittaa salikortin tauolle. Sanomattakin selvää ettei tällä vatsalla enää juosta puistossa – nostan hattua jokaiselle joka on onnistunut jatkamaan juoksua synnärille asti. Salikortin jäädytys oli myos järkevää sillä sitten marraskuun kukaan muukaan ei ole päässyt treenaamaan – sen sijaan vatsaa olen kasvattanut hyvinkin ahkerasti.
4. Tue miestä väitöskirjan viimeistelyssä. Viimein korjaukset on palautettu ja nyt voimme odotella tittelin virallistamista. Mieheni aloitti myös helmikuussa väliaikaisen työn joka toi myös meille huomattavsti miellyttävämmän taloudellisen tilanteen.
5. Järjestele elämä kuntoon aloittaen asioista joihin voin vaikuttaa. Tilasin hääkuvat ja päätin laittaa ne järjestykseen. Siivosin kaapit kuten miljoona muuta brittiä ja laitoin kiertoon vaatteita joita en enää käyttänyt tai en uskonut mahtuvani pitkiin aikoihin. Sanomattakin selvää etten ole kaivannut yhtään uutta toimisto tai iltavaatetta sitten maaliskuun. Leipaakin kokeilin leipoa hiukan huonommalla menestyksellä.

Nyt lista on saatu suurin piirtein päätökseen ja on aika miettiä mitä vuodelta 2021 haluaisin saavuttaa. Tämä vaatii ehkä jo oman postauksen sillä kovasti toivon että joulun alla käynnistynyt rokotusohjelma tuo toivottuja tuloksia ja pääsen ehkä jopa nauttimaan vauvan kanssa tietyistä vapauksista (olisi ihanaa päästä ystävien kanssa kahvilaan ja muihin aktiviteetteihin). Vauva tulee luonnollisesti olemaan ykkösprioriteetti tänä vuonna mutta pyrin pitämään tämän blogin aika korkealla sillä kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen olen ikäväkseni alkanut huomaamaan äidinkieleni rapistumisen. Miten voisin sitä opettaa omalle lapselleni jos en itse ahkerasti siitä taidosta pidä kiinni?

Elämäntilanteemme on tällä hetkellä vaikea kuvailla. Meillä ei ole omakotitaloa, volvoa tai kultaista noutajaa kahta mäyräkoiraa jotka olin omassa päässäni nähnyt hyvän perhe-elämän fasiliteetteina. Tosin pienenä toivon pilkahduksena sain juuri virallisesti tietää että työni on vakinaistettu joten äitiyslomani jälkeen voin palata toimistotyöhöni. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta päätimme siis että meistä sopii tulla suurempi perheyksikkö autottomana parinkuntana joka vuokraa valmiiksi kalustettua asuntoa. Tätä elämäntilannettani ja toivon mukaan siihen liittyviä juonenkäänteitä tulen vielä todennäköisesti vatvomaan käsittelemään blogissa moneen otteeseen.

Lisämausteena ei sovi unohtaa monikulttuurisen perheen kaikenlaisia kiemuroita  jotka todennäköisesti ennemmin lisääntyvät kuin vähenevät kunhan vauva hiukan kasvaa – toivon mukaan sujuvan kolmikieliseksi. Perheemme yhteinen kieli on englanti ja asumme Englannissa joten lapsi tulee todennäköisesti oppimaan englannin kielen vaivatta mutta vakaasti pyrin siihen että myös rakas äidinkieleni välittyy lapsellemme vahvoina positiivisina muistoina. Mieheni taas puhuu espanjaa jota olen itse silloin tällöin yrittänyt harjoittaa siinä toivossa että anopin kanssa voimme sujuvasti heittää kuulumiset jokaviikkoisessta perhevideopuhelussa. Tällä hetkellä osaan kyllä tilata ruokaa joten se auttaa jo pitkälle – ruoka on hyvä yleismaailmallinen puheenaihe tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tällä hetkellä äitiyslomaani on hiukan yli viikko joten seuraavat aiheet tulevat todennäköisesti käsittelemään sekä jo kulunutta raskautta että myös vauvan tuloon valmistautumista. Myöhemmin unohtamatta elämää ulkosuomalaisena äitinä ja naisena joka rakastaa kirjoja, hyvää viiniä ja ruokaa sekä on aina valmis tarttumaan uusiin mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin jota elämä tuo tullessaan. Tervetuloa siis elämääni, hyvä lukijani, kiitos ja anteeksi jo etukäteen.