Avaan hiukan kokemuksiani tähän mennessä englantilaisesta neuvolajärjestelmästä. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen saamaani tukeen ja apuun ja tiedän kätilöiden ja terveydenhoitajien todella tekevän työtään sydämellään ja yrittävän parhaansa tämänhetkisessä tilanteessa. Aina mikäli olen joutunut soittamaan kysyäkseni jostain mieltä askarruttavasta asiasta, on minut toivotettu tarkastukseen äitiyspolille jossa olen aina odotellut oman huoneen rauhassa  lääkärin vain todeten ettei syytä huoleen ole. Toki raskauteni on myös ollut tähän mennessä helppo ilman suurempia vaivoja muutamista sukurasitteista huolimatta.

En voi sanoa tietäväni suomalaisen neuvolajärjestelmän yksityiskohtia sillä odotan itse ensimmäistä lastani ja näin ollen omaa ensikäden tietoa suomalaisen ja englantilaisen neuvolan eroista ei ole verrattavana muuten kuin mitä olen raskauden läpikäyneiltä suomessa asuvilta ystäviltäni kuullut. Oman lisänsä neuvolakokemukseen tuo tietysti koronan aiheuttama poikkeustila joka esimerkiksi karsi monta kasvokkain tapahtuvaa tapaamista.

Aloitetaan siis tähän mennessä syntyneistä huomioista

Kaikki on ilmaista

Toki tässä maailmassa mikään ei tule ilmaiseksi ja maksan jokaisesta palkastani NI (National Insurance) maksua joka kattaa sekä pienen kansaneläkkeen kertymisen että oikeuden käyttää NHS eli National Health Serviceä. Jos jokin asia on minusta hyvin täällä hoidettu, niin se on NHS – tosin tämäkin voi vaihdella alueittain. Itse asumme pohjoisessa jossa paine eli resurssien leikkaukset ja lisääntyneet asiakasmäärät eivät ole olleet aivan yhtä kovaa kuin etelässä eikä minun ole koskaan tarvinnut jonottaa kauemmin kuin tunti nähdäkseni lääkäriä päiviystyksessä tai muutamaa viikkoa päästäkseni spesialistin puheille. Koronan aikainen poikkeustila on voinut venyttää näitä aikoja mutta itse olen ollut onnekas ja kaikki raskauteen liittyvä on omasta mielestä hoidettu esimerkillisesti ja lääkäri pahoittelee jos jouduin häntä äitiyspolilla odottamaan puolitoista tuntia kun muutaman kerran olen yllättäen tarvinnut käydä tarkistuttamassa että kaikki on pienellä kuten pitääkin.

Suomalainen neuvola että englantilainen neuvola ovat siis molemmat ilmaisia mikä on minusta hieno juttu ja näin asian pitäisi ollakin. Tosin synnytys on se mikä erottaa nämä kaksi systeemiä toisistaan. Englannissa mistään ei makseta maksuja, ei siitä näkeekö lääkäriä tai joutuuko jäämään yön yli sairaalaan. Näin ollen synnytys on täysin ilmainen synnyttäjälle. Mikäli vauva tarvitsee tehopoitoa ei tästäkään luonnollisesti makseta. Raskauden aikaisena lisänä myös lääkärin määräämät reseptilääkkeet ovat ilmaisia sekä raskaana olon ajan että vuoden tämän jälkeen. Mikäli tarvitset hammaslääkäriä, on tämäkin ilmainen saman ajan – tosin itse olen hoidattanut hampaitani viimeaikoina yksityisellä muutaman huonon kokemuksen jälkeen.

Raskauden ajan seuranta

Suomalaisella neuvolajärjestelmällä on toki hyvä maine ja odottava äiti on usein hyvin tarkassa seurannassa raskautensa aikana. Saman tunteen olen saanut täällä ollessani, tosin monessa asiassa terveydenhoitajat ja kätilöt ovat myös tuntuneet hiukan rennommilta. Henkilökohtaista painoani ei ole seurattu kertaakaan ensimmäisen punnituksen jälkeen jolloin olin normaalipainoinen. Itse olen punninnut itseäni senkin edestä ja hiukan kauhuissani seurannut kilojen kertymistä ( syytän raskauden aikaista mielihaluani limonaadiin jota en aikuisiällä juurikaan ennen ole juonut ja heikkoa itsekuriani)  josta lopulta mainitsin kätilölle joka tuumasi että se nyt vaan kuuluu asiaan.

Koronan takia ensimmäinen tapaaminen oli käytännössä puhelinhaastattelu jossa kysyttiin kaikki riskitekijät raskauteen liittyen. Jostain syystä tämä tieto ei kulkeutunut raskauden aikaiseen seurantalokikirjaani vaan jouduin käymään saman litanian uudelleen. Täällä kaikki raskauteen liittyvä kirjataan perinteisesti yhteen isoon kirjaan jota äiti sitten kantaa mukanaan kaikkialle.Lisäksi vauva saa oman neuvolakirjansa johon merkitään kaikki tärkeä rokotuksista kasvun seurantaan.

Sukurasitteena minulla on sekä äitini diabetes että hänen raskausmyrkytyksensä minua odottaessaan. Jostain syystä diabetes riski jäi huomioimatta ja vasta viikolla 33 minulta otettiin verikoe tapaamisen yhteydessä joka johti 7 päivän sokeriseurantaan kotona. Onneksi kaikki arvoni olivat optimaalliset joten näyttää siltä että raskausenaikaiselta diabetekseltä vältyttiin. Raskausmyrkytyksen riskin takia sain puhelinajan lääkärille joka taas määräsi minulle aspiriinikuurin koko raskauden ajaksi – joka ilta syön pienen määrän aspiriiniä joka tutkimuksen mukaan vähentää raskausmyrkytyksen mahdollisuutta. Tähän mennessä yleensä alhainen verenpaineeni on pysytellyt sille asetetuissa rajoissa eikä raskausmyrkytykseen viittavia oireita ole ilmennyt, toivon mukaan tämä jatkuu vielä viimeiset raskauden viikot.

Älä syö haita

Aivan ensimmäisinä kertoina minua ohjeistettiin  hyvään ruokavalioon raskauden aikana ja tämä lista löytyy myös äitiyskirjastani. Perinteisesti kaikki pastöroimaton on täysin no-no samoin kuumentamaton liha. Lakritsi ei ole pannassa, tosin se ei olekaan aivan yhtä suosittua kuin suomessa.

Suomalaisen hauen sijaan täällä varoitellaan hain ja marliinin sisältämästä elohopeasta eikä näitä suositella raskaana oleville. En ole koskaan törmäänyt hain lihaan paikallisessa kaupassani joten epäilen tämän olevan kovin suosittu proteiininlähde raskaana oleville.

Kotisynnytys sallittu

Virallisia vaihtoehtoja synnytykseen on yhteensä kolme: kotisynnytys, synnytys kätilöiden johtamassa yksikössä tai synnytysosastolla. Kotisynnytys on myös NHS kautta kuluton vaihtoehto synnyttäjälle ja kätilöiden johtamaa yksikköä suositellaan matalan riskin synnyttäjille. Valitettavasti epiduraali on ainoastaan sallittu lääkäreiden johtamalla synnytysosastolla mutta ainakin meidän sairaalassa kätilöiden osastolta voi halutessaan siirtyä yläkerran synnytysosastolle mikäli tuntuu että tarvitsee parempaa kivunlievitystä tai tilanne johtaa siihen että lääkäreiden tarjoama hoito saattaa tulla tarpeeseen synnytyksen edetessä.

Mielenkiinnolla kuulen muiden odottajien kokemuksia, mikä sinua yllätti raskauden seurannassa?

Oman blogin aloitus on pitkään pyörinyt mielessä mutta se vaati toisen virallisen lockdownin saadakseni aikaan tämän ensimmäisen rivin. Ja lopulta kolmannen palatakseni tämän tekstin ääreen ja lupaamaan että nyt aloitan tämän homman ihan oikeasti – olenhan tätä jo pohtinut tarpeeksi pitkään ja elämäntilanteeni muutoksen myötä kova halu saada oma uusi projekti antoi lopulta sen viimeisen ratkaisevan potkun. Vuosi 2020 oli varmasti jokaiselle meistä hyvin ainutlaatuinen eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Jos jotain positiivista siitä vuodesta haluan muistaa, muistan lisääntyneen vapaa-ajan ja sen, miten kotona työskentelystä tuli uusi normaali.

Lisääntynyt vapaa-aikani vaati tosin tehokkaan ajankäytön suunnittelun – toki katsoimme Netflixin niin sanotusti läpi rakkaan aviomieheni kanssa. Listani maaliskuussa 2020 kun pääministerimme Boris Johnson ilmoitti siirtyvämme tiukkaan lockdowniin toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi (silloin ajattelin naiivisti tämän kestävän pari viikkoa jonka jälkeen ollaan taas takaisin normaalissa – saa naurahtaa!)  näytti seuraavalta:

1. Kokeile jotain rentouttavaa aktiviteettia kotona – päädyin hankkimaan numeroidun taulupohjan jossa jokaista väriä kohti on tietty numero. Näin jopa täystumpelosta voi tulla mukiinmenevä maalari ja aivot voi heittää narikkaan työpäivän päätteeksi. Tämä oli kieltämättä hauska projekti ja edelleen maalauksemme muistuttaa meitä seinällämme tästä ajasta.
2. Päätimme mieheni kanssa että vauva on tervetullut jos on tullakseen. Ja parin kuukauden jälkeen päätöksestämme sain positiivisen testituloksen ja menin herättämään unisen miehen pienessä paniikissa. Mies osasi ottaa asian hyvin rennosti, tosin veikkaan hänen olleen vielä hiukan puoliksi unessa. Myöhemmin osasimme stressata asiaa vakitöiden ja monen muun asian puuttumisen vuoksi kun asiat etenivätkin hiukan odotettua nopeammin.
3. Terveellinen elämä ja urheilusta kiinni pitäminen kesti tasan marraskuun seuraavan lockdowniin asti. Juoksin, tein kotitreeniä ja viimein syyskuussa pääsin salille. Kun sitten jossain vaiheessa raskaus tuli tielle ja kun maha alkoi sanoa vastalauseita treenaukselle, päätin laittaa salikortin tauolle. Sanomattakin selvää ettei tällä vatsalla enää juosta puistossa – nostan hattua jokaiselle joka on onnistunut jatkamaan juoksua synnärille asti. Salikortin jäädytys oli myos järkevää sillä sitten marraskuun kukaan muukaan ei ole päässyt treenaamaan – sen sijaan vatsaa olen kasvattanut hyvinkin ahkerasti.
4. Tue miestä väitöskirjan viimeistelyssä. Viimein korjaukset on palautettu ja nyt voimme odotella tittelin virallistamista. Mieheni aloitti myös helmikuussa väliaikaisen työn joka toi myös meille huomattavsti miellyttävämmän taloudellisen tilanteen.
5. Järjestele elämä kuntoon aloittaen asioista joihin voin vaikuttaa. Tilasin hääkuvat ja päätin laittaa ne järjestykseen. Siivosin kaapit kuten miljoona muuta brittiä ja laitoin kiertoon vaatteita joita en enää käyttänyt tai en uskonut mahtuvani pitkiin aikoihin. Sanomattakin selvää etten ole kaivannut yhtään uutta toimisto tai iltavaatetta sitten maaliskuun. Leipaakin kokeilin leipoa hiukan huonommalla menestyksellä.

Nyt lista on saatu suurin piirtein päätökseen ja on aika miettiä mitä vuodelta 2021 haluaisin saavuttaa. Tämä vaatii ehkä jo oman postauksen sillä kovasti toivon että joulun alla käynnistynyt rokotusohjelma tuo toivottuja tuloksia ja pääsen ehkä jopa nauttimaan vauvan kanssa tietyistä vapauksista (olisi ihanaa päästä ystävien kanssa kahvilaan ja muihin aktiviteetteihin). Vauva tulee luonnollisesti olemaan ykkösprioriteetti tänä vuonna mutta pyrin pitämään tämän blogin aika korkealla sillä kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen olen ikäväkseni alkanut huomaamaan äidinkieleni rapistumisen. Miten voisin sitä opettaa omalle lapselleni jos en itse ahkerasti siitä taidosta pidä kiinni?

Elämäntilanteemme on tällä hetkellä vaikea kuvailla. Meillä ei ole omakotitaloa, volvoa tai kultaista noutajaa kahta mäyräkoiraa jotka olin omassa päässäni nähnyt hyvän perhe-elämän fasiliteetteina. Tosin pienenä toivon pilkahduksena sain juuri virallisesti tietää että työni on vakinaistettu joten äitiyslomani jälkeen voin palata toimistotyöhöni. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta päätimme siis että meistä sopii tulla suurempi perheyksikkö autottomana parinkuntana joka vuokraa valmiiksi kalustettua asuntoa. Tätä elämäntilannettani ja toivon mukaan siihen liittyviä juonenkäänteitä tulen vielä todennäköisesti vatvomaan käsittelemään blogissa moneen otteeseen.

Lisämausteena ei sovi unohtaa monikulttuurisen perheen kaikenlaisia kiemuroita  jotka todennäköisesti ennemmin lisääntyvät kuin vähenevät kunhan vauva hiukan kasvaa – toivon mukaan sujuvan kolmikieliseksi. Perheemme yhteinen kieli on englanti ja asumme Englannissa joten lapsi tulee todennäköisesti oppimaan englannin kielen vaivatta mutta vakaasti pyrin siihen että myös rakas äidinkieleni välittyy lapsellemme vahvoina positiivisina muistoina. Mieheni taas puhuu espanjaa jota olen itse silloin tällöin yrittänyt harjoittaa siinä toivossa että anopin kanssa voimme sujuvasti heittää kuulumiset jokaviikkoisessta perhevideopuhelussa. Tällä hetkellä osaan kyllä tilata ruokaa joten se auttaa jo pitkälle – ruoka on hyvä yleismaailmallinen puheenaihe tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tällä hetkellä äitiyslomaani on hiukan yli viikko joten seuraavat aiheet tulevat todennäköisesti käsittelemään sekä jo kulunutta raskautta että myös vauvan tuloon valmistautumista. Myöhemmin unohtamatta elämää ulkosuomalaisena äitinä ja naisena joka rakastaa kirjoja, hyvää viiniä ja ruokaa sekä on aina valmis tarttumaan uusiin mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin jota elämä tuo tullessaan. Tervetuloa siis elämääni, hyvä lukijani, kiitos ja anteeksi jo etukäteen.