Ilmojen halki käy lentäjän tie…

2.2.2014

Lennoista vielä sen verran ihan näin lentopelkoisena, että Oulu-Hki väli oli traumaattisin. Piti vähän märsätäkin alussa ja vannotin samalla I:lle, etten tämän reissun jälkeen enää ikinä lennä minnekään (ainakaan kauas ja näin monta lentoa = liian monta nousua ja laskua).

Hki-NY oli taas ihan menettelevä, vaikka kyllä noissa isoissakin koneissa tuntuu oudot liikkeet/ilman muutokset, vaikka joku muuta etukäteen väittikin… Muuten se n. 9 tunnin lento meni paremmin kuin osasin arvatakaan. Finnairin palvelu sekä tarjoilu oli todella hyvää ja ruokakin maittavaa. Pitkä lento oli kokemuksenakin ensimmäinen ja yllättävän positiivinen. Välillä tuli jopa nukuttua, vaikka tilaa siihen ei ollut paljoa. Business-luokan penkit kyllä näytti vät aika mukavilta…

NY-Charlotten kone oli onneksi aika iso, niin sekin menetteli eli ei tarvinnut aivan tuskan hiessä kärvistellä. Siinä vain tuntui nousu olevan loputtoman pitkä. Ja nousuhan on se pahin laskun ohella.

Charlotte-Mobile -lento oli sitten pahin. Kone oli pieni ja heti nousussa oli pahoja heilautuksia, niin että moni muu matkustaja reagoi ihan ääneen. Samoin lasku oli kauheaa tutinaa. Muuten olisin ehkä ollut kylmän hien peittämä, mutta kun piti istua tuo lento aivan tuntemattoman miehen vieressä, niin piti sitten näytellä coolia… Nyt taisi tulla pikkusen siedätyshoitoa lentopelkoon, kun kerralla oli näin monta lentoa.