Kaupassa käyntiä ja ruuhkaa
Tämän viikonlopun ruokaostokset tehtiin onneksi jo torstaina I:n töiden jälkeen, niin ei tarvinnut sitten lähteä pe/la enää ruokakauppoja kiertelemään, vaan sai öllötellä rauhassa kotona kahdestaan. Mutta kylläpä vain oli ruuhkaa silloinkin kaupoille ja takaisin, vaikka paluu venyikin aika myöhään: Kotona olimme ehkä vasta klo 20.30 tai myöhemminkin.
Paremmat ruokakaupat, joihin olemme molemmat tykästyneet kovin, sijaitsevat tuolla Mobilen suunnalla pitkän ja suoran Airport Boulevardin varrella. Matkaa on tästä asunnolta sinne n. 20 km. Tuo liikenteen paljous on jotain niin outoa, kun kotiraitilla lähikaupassa (iso Citymarket, matkaa 2,5 km) pyörähtäminen onnistuu niin nopeasti ja vaivattomasti. Ei tarvi paljon ruuhkissa jonotella! Täällä on harvoin puhettakaan nopeasta piipahtamisesta kaupassa, kun liikenne pitkittää reissua molempiin suuntiin ja kaupoissakin kaikki on vielä niin uutta ja outoa. Valikoiman ja yksittäisten tavaroiden läpikäyminen ja sen oikean vaihtoehdon (=mahdollisimman terveellinen ja luonnollinen, mielellään luomua) löytyminen vie vielä runsaasta aikaa.
Harmi, kun ei saatu I:n kanssa kunnolla kuviin näkyviin tuota liikenteen määrää: Kun ajeltiin kaupoille, niin ylämäestä oli hassua katsella alamäessä näkyvää punaista merta, joka muodostui lukuisten edellä ajavien autojen perävaloista. Näky on aina yhtä hämmentävä, kun ei tällaiseen ole törmännyt Suomessa. Kotipaikkakunnalla kun samaan suuntaan meneviä kaistoja on korkeintaan kaksi vierekkäin (kaupungilla tai moottoritiellä), niin täällä niitä kaistoja on monessa paikkaa kolme molempiin suuntiin. Yhtä selviä liikenteenjakajia täällä ei ole (eli ne sinisella nuolella varustetut tolpat puuttuvat) ja sen takia ajolinjoja voi olla vaikea hahmottaa tai nähdä. Varsinkin pimeällä tämä on hankalaa, kun katuvalojakaan täällä ei paljon näy ja tiemerkintöjä ei ole tehty heijastavalla maalilla. Vain siellä täällä joissakin paikoissa on esim. keskiviivan kohdille upotettu asfalttiin heijastavia palasia. Mutta tien reunoissa ei sitten ole mitään heijastavaa… Samoin liittymät kauppojen, huoltamoiden tms. pihaan on vaikeaa nähdä tai löytää pimeän aikaan (alkaa jo noin klo 18), kun näitä liittymiä ei ole useinkaan merkitty mitenkään, ei ole erikseen tienvarsikylttejä tai tienviittoja ja ne katuvalot (!) puuttuvat. Tarkempana saa siis liikenteessä olla, että osaa valita ajoissa oikeat kaistat ja kääntyy oikeista kohdista.
Muutankin saa liikenteessä aina olla varpaisillaan, koska päivisin paikalliset eivät käytä ajovaloja (perävalotkin ovat silloin pimeinä) ja erittäin harvoin kukaan vilauttaa vilkkua, kun on kääntymässä, liittymässä tai kaistaa vaihtamassa. Liikennekulttuuri on muutenkin huolettomampaa, eli nopeudet ovat osalla hurjia ja liikennekäyttäytyminen uhkarohkeaa. Moni ei pidä moottoritiellä juuri minkäänlaisia turvavälejä, vaikka nopeudet ovat kovia ja moni harrastaa hullunrohkeita kaistanvaihtoja mahdottoman ahtaisiin väleihin. Koskaan ei voi olla varma, mitä muut liikenteessä aikovat tehdä! Tuntuu, että pitäisi melkein opetella telepaattisia kykyjä, että tuolla muiden mukana selviää hengissä. Ja navigaattorihan on täällä siis pakollinen, muuten olisi alta aika yksikön hukassa, jos yrittää lähteä vähänkään uusille reiteille. Kokemusta eksymisestä on ja se ei paljon naurata niinkin isossa paikassa kuin Mobile. Kuskina meidän perheessä toimii täällä mies, koska itse en uskalla edes kokeilla… Paikallisen ajokortin suorittaminen jää siis I:n harteille ja itse toimin ns. kartanlukijana ja apukuskina. 😉
Torstain ruokakauppakierrokseen kuuluivat siis tutut Fresh Market ja Publix. Fresh Marketista tarttui taas matkaan paljon vihanneksia ja hedelmiä sekä täysjyväleipää. Jo viime kerralla huomasimme, että siellä myydään oikein viimeisen päälle kunnon leipiä eli ei tarvitse sittenkään syödä vain sellaista kuidutonta ”höttöä”. Osa on kyllä hyvin saksalaistyyppisiä (ja siellä myös tehtyjä) ja suomalaisen Real-leivän oloisia. Ainakin Publix:ssa terveellisempiin, paljon täysjyvää sisältäneisiin leipäpusseihin oli moneen merkitty erikseen tuollainen kuvassakin näkyvä ”100% whole grain” -merkki, joka helpottaa hyvien leipien etsimisessä. Muutenhan täällä saa olla hyvin tarkkana leipienkin kanssa, kun moneen on kirjoitettu whole grain jne., mutta kun ainesosaluetteloa tarkastelee lähemmin, niin eipä sitä täysjyväjauhoa ole monessa käytetty juurikaan ja lisäksi moniin on käytetty niin outoja aineita, joita ei Suomessa leipään lisätä. (Osan kuvissa näkyvistä leivistä tilasin iHerb-nettikaupasta, josta tulee lisää asiaa seuraavassa postauksessa.)
Publix:ssa huomattiin nyt, että siellä oli erikseen laitettu hyllyihin osastot saksalaisille, brittiläisille, meksikolaisille, aasialaisille jne tuotteille. Eli tuolta saksalaiselta hyllyltä löytyi mm. Ritter Sport -suklaata. Hassua, ettei sitä oltu laitettu suoraan karkkihyllylle. Osa tuotteista pitää siis todella osata etsiä eli aina se haettu tuote ei löydy oman logiikan mukaan sieltä mistä pitäisi: Kaikki karkit karkkihyllyllä, leivät leipähyllyllä jne. Joka kerralla oppii aina jotain uutta!
Viime viikonloppuna yritimme metsästää isommasta kauppakeskuksesta täällä tarpeellista Brita-vedensuodatuskannua ja hieman terävämpiä veitsiä noiden asunnossamme valmiiksi olleiden tylsien tilalle. Nyt meitä onnisti, kun hoksasimme katsoa tällä reissulla myös Publix:n hyllyt tarkasti läpi. Sieltä löytyikin heti useampi eri suodatinkannumalli ja ostimme heti samantien sellaisen. Samoin olin niin täpäköissäni, kun satuin keittiötarvikehyllyllä huomaamaan meillä kotonakin olevia Kyoceran keraamisia veitsiä! Kummallista oli, että Dillard’s- ja Sears-kaupoista kummastakaan ei löytynyt yhtään kunnollisia veitsiä, kun niitä oikein tarkoituksella etsimme viime viikonloppuna. Iloksemme huomasimme, että Kyocerat olivat myynnissä Publix:ssa melkein pilkkahintaankin, ainakin kun vertaa siihen, mitä niistä joudumme maksamaan Stockmannilla. Iso Santoku-veitsi maksoi 35 dollaria eli n. 26 € ja pienempi vihannesveitsi 25 dollaria eli n. 18 €. Suomessa nämä samat maksavat n. 60€ ja 40€ eli tuplasti enemmän. Toivottavasti saadaan Suomeen palatessa tuotua nämä veitset matkalaukussa ehjinä… Nämä ovat nimittäin todella hyviä veitsiä, niin teräviä ja kevyitä. Suosittelen!
Tuo vedensuodatuskannu on osoittautunut heti ihan toimivaksi eli hanavettä ”ilkeää” nyt juoda sekä käyttää kahvin ja teen keittämiseen. Ilman suodattamista hanaveden juominen ei onnistu, sillä se maistuu ja haisee muuten niin paljon kloorilta. Ihan uimahalli tulee mieleen, kun aamuisin ja iltaisin pesee kasvoja. Meidän mielestämme vedestä tulee vielä parempaa, kun sen suodattaa vielä toisenkin kerran tuon kannun läpi. Aikaakaan ei mene kauan eli ihan odotellessa vesi valuu suodattimen läpi ja sitten voi jo laittaa toisen kannun kautta uudestaan suodattumaan. Näin tuo häiritsevä kloorin maku ja haju häviää aika hyvin. Nytpä ei tarvitsekaan enää ostaa ja kiikuttaa kaupasta erikseen kaikkea juomavettä tonkkakaupalla!
Hyvinkin onnistunut kauppareissu oli siis, kun monta hyvää arkea helpottavaa juttua tuli taas löydettyä! :) Aikaa kyllä kului rutkasti, kun taas niin tarkasti kuljimme kaikki käytävät molemmissa kaupoissa läpi ja ruuhkissa vielä jonotimme aina yhden liikennevalojen välin kerrallaan eteenpäin. Harmi, kun ei hoksattu katsoa oikein kellosta aikaa, kauanko meillä tuon 20 kilometrin matkalla kului.