Kunnon kohotusta
17.2.2014
Nyt on lähikuntosali ”Snap Fitness” löydetty ja korkattu tänä iltana (maanantai).
Siellä oli töissä todella mukava ”manager” nimeltä Linda, joka selitti meille tarkasti salin sääntöjä, toimintatapoja sekä hinnoittelua. Oli todella ystävällinen nainen ja olipa ihanaa, kun ymmärrettiin kaikki, mitä hän sanoi. Hän kyseli meiltä mielenkiinnosta, että mistä olemme, mitä teemme jne. Samoin hän kysyi, että miten olemme oppineet niin hyvin englantia! Siinä sitten sai kertoa, että missä vaiheessa meillä koulussa aloitetaan englannin opiskelu jne. Nainen osasi myös heti kysyä, että onko I tullut TK:lle töihin. Itse oli vähän ulkona, että mikä ihmeen TK, mutta kotona I selitti, että paikalliset kutsuvat tuota Outokummun tehdasta täällä vielä entisellä nimellä ”ThyssenKrupp” (TK siis lyhenne tuosta).
Sali oli ihan ok, laitteita ei ollut niin monipuolisesti kuin kotopuolen lähisalilla eivätkä ne olleet yhtä uusia. Juoksumatot olivat kumma kyllä aika alkeelliset ja kuluneet, vaikka tuo manager sanoi, että sali on noin 2-3 vuotta vanha. Vähän kovilta ne tuntuivat ja kova töminä kuului juostessa, kun me molemmat käytämme salilla ollessamme Vibram Fivefingers -kevytjalkineita. Mutta juostaan nyt noilla matoilla paremman puutteessa. Laitteissa oli paljon enemmän säätämistäkin. Kotopuolessa yleensä tarvii säätää vain penkin korkeutta ja painoa, mutta täällä oli vipstaakia vaikka mihin suuntaan. Eli vähän tutkiskellen ja varovasti saimme aloitella. Monen laitteen kohdalla piti myös hetki mietiskellä, että mitähän tällä nyt tehdään ja miten tämä toimii. Mutta ihan hyvät treenit saatiin tehtyä yhdessä. Apua sai tarvittaessa myös managerilta ja yksi salilla ollut mieskin tuli jo antamaan minulle neuvoa liikkeen tehokkaaseen tekemiseen.
Ei saatu kyseiseen paikkaan vielä salikortteja, joilla pääsee sitten tuonne 24/7 eli silloin kuin itselle parhaiten sopii. Täällä salikortin maksaminen ja kuukausittainen uusiminen ei onnistu luottokortilla tai käteisellä. Täällä pitää antaa tilinumero, jolta he sitten veloittavat summan joko kuukausittan tai puolivuosittain, ihan millaisen sopimuksen itse valitsee. Meillä ei tietenkään ollut tuota tarvittavaa I:n tilinumeroa matkassa eikä I sitä ymmärrettävästi muistanut ulkoakaan. Manager kuitenkin sanoi, että vaikka emme voineet vielä ostaa salikortteja, niin voisimme tänään olla ns. hänen vieraitaan eli meidän ei tarvinnut lähteä kotiin treenaamatta! Täällä muuten aviopari saa ostettua yhteisen jäsenyyden, joka on tuolla salilla n. 50 dollaria/kk. Eli sillä hinnalla saamme molemmat käydä salilla.
Salissa oli vielä sellainen erikoisuus (en tiedä, onko muissakin paikoissa yleistä vai ei), että kunnollisia pukuhuoneita naulakkoineen ei ollut. Erillisiä yhden hengen kokoisia lukollisia vaatteenvaihtohuoneita kyllä oli muutama, mutta niissä oli tarkoitus vain vaihtaa vaatteet eli niihin ei voinut jättää ulkovaatteita tai muuta säilöön. Itse salitilassa oli sitten hyllykkö, johon sai jättää tavaransa treenin ajaksi. Ne eivät kylläkään olleet lukollisia. Toinen mukavampi erikoisuus oli, että sali tarjoaa pyyhkeitä treenin ajaksi käyttöön! Onpa mukavaa, ettei tarvitse itse raahata hikipyyhettä kotoa.
Katsotaan, jos sitten keskiviikkona ehtisimme salille uudestaan ja ostamaan nuo salikortit. Pitäisi nimittäin päästä taas kunnolla rytmiin treenamisessa.
Photo: http://tucsoncitizen.com/morgue/2007/10/08/65032-working-out-when-it-s-dark-out/