Ensimmäinen kauppakäynti

2.2.2014

I:n työkäveri käytti meitä tänä iltana Publix-nimisessä ruokakaupassa, jonne on meidän asunnolta hiukan pidempi matka.

Kyllä ne muoviset gallonan vetoiset maitotonkat näytti oudoilta siellä hyllyssä ja leipiä kun katsottiin, niin kylläpä ne sisältää niin kummia ainesosia, että huhhuh. Ostettiin myös lauantaikarkkia, mutta olisipa tietenkin pitänyt olla tarkempi! Luotin ihan siihen, että Haribon nallekarkit on samoja kuin täällä, samoin kuin M&M-pähkinäsuklaakarkit, mutta ei! Kotona vasta huomasin, että onpa ne ihan erivärisiä kuin koto-Suomessa. Ja ainesosaluettelon kun  tavasin tarkemmin läpi, niin löytyihän se syy: todella kummat, luonnottomat väriäineet. Tavalliset Haribon nallekarkithan on värjätty luonnollisillä aineilla ja tehty muistaakseni Saksassa. Täällä pussin takana lukikin valmistusmaana Turkki ja väriaineet olivat jotain aivan muuta kuin luonnollisia (red 40, blue 1, yellow 5).

http://www.cnn.com/2014/01/07/health/mms-candy-artificial-dyes/

Samalla reissulla oli tarkoitus noutaa lentokentältä meidän vuokra-auto, mutta kippaskappas, I:hän unohti lompakon ja täten myös vuokrauksessa tarvittavan ajokortinkin asunnolle… Näemmä jet lag vaivaa. Tai onhan tuo aika tuttua I:lle kotopuolessakin, että jotain tärkeää unohtuu tai hukkuu jonnekin. 🙂 Nyt täytyy molempien suunnata peiton alle, sen verran väsy iski kertalaakista. Öitä sinne Suomeen!

ps. Täällä ei ole käytössä pussilakanoita… Ainoastaan peitto ja siihen alle lakana eli peiton ja nukkujan välillä on tuollainen suora lakana. Hyvin epäkätevää – tämäkin! Monta hyvin epäkätevää asiaa jo huomattu. Kyllä me Suomessa ja Pohjoismaissa osataan monta asiaa paremmin! 

Suhteet Oma elämä Matkat

Ilmojen halki käy lentäjän tie…

2.2.2014

Lennoista vielä sen verran ihan näin lentopelkoisena, että Oulu-Hki väli oli traumaattisin. Piti vähän märsätäkin alussa ja vannotin samalla I:lle, etten tämän reissun jälkeen enää ikinä lennä minnekään (ainakaan kauas ja näin monta lentoa = liian monta nousua ja laskua).

Hki-NY oli taas ihan menettelevä, vaikka kyllä noissa isoissakin koneissa tuntuu oudot liikkeet/ilman muutokset, vaikka joku muuta etukäteen väittikin… Muuten se n. 9 tunnin lento meni paremmin kuin osasin arvatakaan. Finnairin palvelu sekä tarjoilu oli todella hyvää ja ruokakin maittavaa. Pitkä lento oli kokemuksenakin ensimmäinen ja yllättävän positiivinen. Välillä tuli jopa nukuttua, vaikka tilaa siihen ei ollut paljoa. Business-luokan penkit kyllä näytti vät aika mukavilta…

NY-Charlotten kone oli onneksi aika iso, niin sekin menetteli eli ei tarvinnut aivan tuskan hiessä kärvistellä. Siinä vain tuntui nousu olevan loputtoman pitkä. Ja nousuhan on se pahin laskun ohella.

Charlotte-Mobile -lento oli sitten pahin. Kone oli pieni ja heti nousussa oli pahoja heilautuksia, niin että moni muu matkustaja reagoi ihan ääneen. Samoin lasku oli kauheaa tutinaa. Muuten olisin ehkä ollut kylmän hien peittämä, mutta kun piti istua tuo lento aivan tuntemattoman miehen vieressä, niin piti sitten näytellä coolia… Nyt taisi tulla pikkusen siedätyshoitoa lentopelkoon, kun kerralla oli näin monta lentoa.

2014-01-31-1622.jpg

Kulttuuri Matkat