Ylläripylläriä tiistaille

18.2.2014

Kaksi yllätystä tälle tiistaipäivälle:

1. I pyörähti kotona tuossa kahdentoista aikoihin: Kävi piipahtamassa ja näyttämässä pahvista, väliaikaista Alabaman ajokorttia! Jee! I kävi siis tänään kirjallisessa ja ajokokeessa paikallista ajokorttia varten. Muovinen kortti tulee sitten myöhemmin postissa. Nyt saa toinen meistä ihan laillisesti ajeleskella autolla. Itse en ole ollut täällä kertaakaan ratin takana… Jos hankittaisiin minulle vaan pyörä tänne. I saa myöhemmin kirjoitella itse tarkempaa raporttia amerikkalaisen ajokortin hankinnan koukeroista.

2. UPS:n postisetä toi tänään oven taakse paketin (edelleenkään ei odottanut ja tarkistanut, onko joku kotona, vaan jätti arvokkaan paketin oven taakse ulkoilmaan; suojana on vain tuollainen katos). I tilasi meille järjestelmäkameran, että saisimme sitten napsittua pikkuisen laadukkaampia reissukuvia vuoden varrella. Nyt kun vielä oppisi tuota käyttämään… Nappeja ja säätöjä on pikkuisen enemmän kuin kännykän kamerassa. Patterin laitoin heti lataukseen, niin päästään ehkä testaamaankin, kun I tulee töistä noin neljän-viiden välillä. Tätä ennenhän meille ei ole ikinä ollut omaa kameraa, kun ei ole ollut tarvettakaan. Kännykän kamerat ovat tähän asti ajaneet asiansa ihan hyvin. 

20140218_133546.jpg

Ps. Kamera ei tullut tuossa takana näkyvässä isossa pahvilaatikossa. Tuo on viime viikon iHerb-tilauksen laatikko, jonka kohtalo on vielä auki. Jos löytyisi se kierrätyspaikka pahville… Onko muka pakko heittää roskiin noin isoja juttuja?! Mää en kestä tätä, ettei voi kierrättää! Hullua on maailman meno kyllä. Hitsi, kun ei googlettamallakaan meinaa edes paperinkierrätyspistettä löytyä.

Suhteet Sisustus Oma elämä Matkat

Kunnon kohotusta

17.2.2014

Nyt on lähikuntosali ”Snap Fitness” löydetty ja korkattu tänä iltana (maanantai). 

Siellä oli töissä todella mukava ”manager” nimeltä Linda, joka selitti meille tarkasti salin sääntöjä, toimintatapoja sekä hinnoittelua. Oli todella ystävällinen nainen ja olipa ihanaa, kun ymmärrettiin kaikki, mitä hän sanoi. Hän kyseli meiltä mielenkiinnosta, että mistä olemme, mitä teemme jne. Samoin hän kysyi, että miten olemme oppineet niin hyvin englantia! Siinä sitten sai kertoa, että missä vaiheessa meillä koulussa aloitetaan englannin opiskelu jne. Nainen osasi myös heti kysyä, että onko I tullut TK:lle töihin. Itse oli vähän ulkona, että mikä ihmeen TK, mutta kotona I selitti, että paikalliset kutsuvat tuota Outokummun tehdasta täällä vielä entisellä nimellä ”ThyssenKrupp” (TK siis lyhenne tuosta).

Sali oli ihan ok, laitteita ei ollut niin monipuolisesti kuin kotopuolen lähisalilla eivätkä ne olleet yhtä uusia. Juoksumatot olivat kumma kyllä aika alkeelliset ja kuluneet, vaikka tuo manager sanoi, että sali on noin 2-3 vuotta vanha. Vähän kovilta ne tuntuivat ja kova töminä kuului juostessa, kun me molemmat käytämme salilla ollessamme Vibram Fivefingers -kevytjalkineita. Mutta juostaan nyt noilla matoilla paremman puutteessa. Laitteissa oli paljon enemmän säätämistäkin. Kotopuolessa yleensä tarvii säätää vain penkin korkeutta ja painoa, mutta täällä oli vipstaakia vaikka mihin suuntaan. Eli vähän tutkiskellen ja varovasti saimme aloitella. Monen laitteen kohdalla piti myös hetki mietiskellä, että mitähän tällä nyt tehdään ja miten tämä toimii. Mutta ihan hyvät treenit saatiin tehtyä yhdessä. Apua sai tarvittaessa myös managerilta ja yksi salilla ollut mieskin tuli jo antamaan minulle neuvoa liikkeen tehokkaaseen tekemiseen.  

Ei saatu kyseiseen paikkaan vielä salikortteja, joilla pääsee sitten tuonne 24/7 eli silloin kuin itselle parhaiten sopii. Täällä salikortin maksaminen ja kuukausittainen uusiminen ei onnistu luottokortilla tai käteisellä. Täällä pitää antaa tilinumero, jolta he sitten veloittavat summan joko kuukausittan tai puolivuosittain, ihan millaisen sopimuksen itse valitsee. Meillä ei tietenkään ollut tuota tarvittavaa I:n tilinumeroa matkassa eikä I sitä ymmärrettävästi muistanut ulkoakaan. Manager kuitenkin sanoi, että vaikka emme voineet vielä ostaa salikortteja, niin voisimme tänään olla ns. hänen vieraitaan eli meidän ei tarvinnut lähteä kotiin treenaamatta! Täällä muuten aviopari saa ostettua yhteisen jäsenyyden, joka on tuolla salilla n. 50 dollaria/kk. Eli sillä hinnalla saamme molemmat käydä salilla.

Salissa oli vielä sellainen erikoisuus (en tiedä, onko muissakin paikoissa yleistä vai ei), että kunnollisia pukuhuoneita naulakkoineen ei ollut. Erillisiä yhden hengen kokoisia lukollisia vaatteenvaihtohuoneita kyllä oli muutama, mutta niissä oli tarkoitus vain vaihtaa vaatteet eli niihin ei voinut jättää ulkovaatteita tai muuta säilöön. Itse salitilassa oli sitten hyllykkö, johon sai jättää tavaransa treenin ajaksi. Ne eivät kylläkään olleet lukollisia. Toinen mukavampi erikoisuus oli, että sali tarjoaa pyyhkeitä treenin ajaksi käyttöön! Onpa mukavaa, ettei tarvitse itse raahata hikipyyhettä kotoa.

Katsotaan, jos sitten keskiviikkona ehtisimme salille uudestaan ja ostamaan nuo salikortit. Pitäisi nimittäin päästä taas kunnolla rytmiin treenamisessa. 

l65032-4.jpg                       Photo: http://tucsoncitizen.com/morgue/2007/10/08/65032-working-out-when-it-s-dark-out/

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys