Kiitollisuusprojekti

Tästä lähtee kiitollisuuden kuukausi. Tätä naputtaessa on vasta syyskuun 13. päivä, mutta a) inspiraatio iski ja en malttanut odottaa paria viikkoa, b) nyt saan harjoitella luonnoksiin kirjoittamista ja sillä lailla vähentää tätä oloa siitä, että postauksessa pitäisi olla rajattu sisältö tai punainen lanka ja c) mulla on jotain toivoa siitä, että lokakuun loppuun mennessä on kasassa 28 pientä postausta.

1. Henkilö

 Ensin mieleen tulivat kaikki itsestäänselvyydet: poikaystävä, parhaat kaverit, perhe (apua mikä kiitollisuusaalto kun kirjoitin tän, itsestäänselvyydet?). Katsoin kuitenkin ulos ikkunasta, hengitin pari kertaa syvään ja mieleen tuli yhden tänä vuonna matkaan tarttuneen ystävän nauru. Tyttö on kokenut enemmän elämän hankalia puolia kuin kukaan muu läheltäni: löytyy syöpää, itsemurhakanditaattipoikaystävää ja tästä eroamista, perhe- ja työhuolia ja pieniä elämän hankaluuksia kuten murtuneita sormia ja vatsatauteja enemmän kuin muille jakaa. Ja silti hän jaksaa luottaa kohtaloon. Hän ei surkuttele tilannettaan, vaan on avoin ja haavoittuvainen vielä kaiken jälkeenkin. Tyttö jaksaa kuunnella minunkin huoliani ja sanoo aina kaikkeen, että elämä kyllä menee niin kuin sen kuuluu mennä: jos et saa tätä työtä, tulee toinen, ja jos mies miettii, haluaako olla sun kanssa, pitää uskaltaa jättää se taakseen ja tehdä tilaa jollekin isommalle.

Ja se on aina neuvoissaan ollut oikeassa. Kun mulla on hankalaa, mietin tätä tyttöä, hänen seesteisyyttään ja rakkauttaan maailmaa kohtaan. Aina tulee rauhallisempi olo. Ja se on jo aika hyvin uudelta tuttavuudelta.