Tänään ajattelin

Tänään oli gradunkirjoituspäivä. Pitäisi laittaa lainausmerkit tuon sanan ympärille. Note to self: jos aamu alkaa sillä, että laittaa poikakaverille viestiä, jossa epäilee, että edessä on tehoton päivä ja kannattais varmaan mennä kirjastoon, niin kannattaa mennä sinne kirjastoon.

Olen tehnyt tänään ihan maksimissaan kolme tuntia jonkinlaista työskentelyä, minkä lisäksi katsoin neljä vai viisi jaksoa Sinkkulaivaa (!!!), söin pussillisen pähkinöitä ja join noin puoli litraa glögiä, kävin kaupassa, tein ruokaa, luin blogeja ja haaveilin mm. mielenrauhasta, yhteisestä asunnosta miehen kanssa, etenevästä gradusta, vakituisesta työpaikasta ja telkkari-illasta kavereiden kanssa. 

Tänään olen pohtinut myös seuraavia asioita:

1. Miksi ihminen syö tylsyteensä? Siinä on jotain…tyhmää? Miksei mulla muka ole mitään inspiroivampaa tekemistä?

2. Miten on mahdollista, että mun tunteet on aikuisena olleet paljon voimakkaammat kuin teininä? Eikö kaikki muut yleensä pode teininä maailmantuskaa ja epätoivoista rakkautta ja vaikka mitä? Musta tuntui teininä, etten koskaan tuu rakastumaan tai tekemään mitään jännittävää. Boy was I wrong.

3. Ei pitäisi jäädä paikoilleen. Onneksi ei edes tarvitse. Vaikka haaveilen noin keskiluokkaisista ja arkisista asioista, mua jotenkin lohduttaa ja vapauttaa tieto omasta vapaudesta. Jos/kun haluan, voin vain lähteä. Mikään ei estä. Tekisi melkein mieli katsella tulevaksi kesäksi jotakin ulkomaankomennusta.

4. Miksi sitä istuu ja tuijottaa Sinkkulaivaa, vaikka tietää, että lenkille lähtemisestä, siivoamisesta tai vaikka puolikkaan gradusivun kirjoittamisesta tulisi niin paljon parempi olo? Tiedän, että tätä kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi, mutta mikä sen neurologinen pohja on? (jatkoajatus: miksi en selvittänyt tätä, vaan katsoin Sinkkulaivaa ja vain kirjoitin tän blogiini?)

5. Miksi edelleen tuntee morkkista, vaikka on jo päättänyt olla tekemättä mitään?

6. Miksei voi iloita, että jee mä tein tänään kolme tuntia töitä?

7. Miksen voi vaan relata, vaikka tiedän että just sitä mun pitäis tehdä?

8. Miksen oo jatkuvasti tyytyväinen, vaikka  mulla on kaikkea?

AAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHH

Pettymys itseen on kyllä vaikea juttu.