Minä, minä, minä

Ensimmäisessä  (never ever) blogikirjoituksessani voisin hieman esitellä itseäni. Blogin kuvauksessa kävin hieman läpi syitä miksi perustin itselleni tämän blogin. Tuntui jotenkin siltä, että usean vuoden ajan koko maailmani pyöri työn ympärillä… ja mikä kauheinta; en edes pitänyt työstäni! Noin vuosi sitten olin todella stressaantunut ja melkeimpä burn outin partaalla. Silloin vapaa-aikanikin kului yleensä töistä stressatessa. Ehkä avaan tätä aikaa elämästäni jossakin myöhemmässä kirjoituksessa.

Nykyään olen töissä paljon mukavammassa paikassa, mutta mietin vieläkin, että olenko oikealla alalla tai oikeassa työpaikassa.  Sosiaaliala on monella tavalla todella rankkaa, eikä palkka päätä huimaa. Ehkä joskus vielä intoudun opiskelemaan itselleni uuden ammatin; olen vielä nuori, aikaa on.

Nyt blogin oikeaan aiheeseen! Haluaisin käyttää vapaa-aikaani jotenkin järkevämmin ja itselle mieluisammalla tavalla. Ennen olen katsellut paljon telkkaria ja elokuvia ja surffaillut netissä, mutta nyt olen päättänyt täyttää aikani hyödyllisimmillä asioilla. Telkkarin katselulla ja netissä surffailemallakin voi oppia paljon uutta, don´t get me wrong, mutta hienompaa olisi kuitenkin kertoa ihmisille, että harrastan esimerkiksi leipomista ja taidenäyttelyissä käymistä tai, että opiskelen espanjaa. Ennenkin olen innokkaasti aloittanut uusia harrastuksia, mutta yleensä ne ovat jääneet ajan tai motivaation puutteen vuoksi pois pikku hiljaa. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja herättelen itsessäni noita tietoja ja taitoja joita olen joskus osannut ja etsin samalla uusia. Varmasti vieläkin innostun jostain uudesta trendistä ja muutaman kokeilukerran jälkeen jätän sen, mutta onko siitäkään haittaa? Ehkä tällä keinolla löydän jotain uutta ja jännittävää, jota vielä vanhana keinutuolissakin väsään!

P.S. Toivotaan, että blogin pitäminen ei ole se harrastus, jonka jätän muutaman kokeilukerran jälkeen