Mietin pitkään, että kirjoitanko tästä asiasta tähän blogiin. Ajattelin aluksi, että tähän blogiin kirjoitan vain kivoja ja hauskoja asioita, joita teen töiden jälkeen, enkä mitään töihin liittyvää. Nyt kuitenkin vapaa-ajallanikin pyörii mielessäni vain työt ja työkaverit, joten ajattelin avata ajatuksiani tänne. Ehkä kirjoittaminen ja asian pohtiminen täällä auttaa myös minua.

Olen eräässä sosiaalialan laitoksessa töissä ja olen ollut tässä nykyisessä työpaikassani nyt noin neljä kuukautta. Laitos on perustettu neljä kuukautta sitten, mutta on osa suurempaa laitosten ryhmää. Työkavereina minulla on henkilöitä, jotka ovat olleet saman ryhmän eri laitoksissa ennen töissä ja henkilöitä, jotka ovat aloittaneet työt tässä ryhmässä samaan aikaan kuin minä.

Minulla on oikeastaan koko tuolla työskentelyni ajan ollut ongelmia erään kauemmin siellä olleen työntekijän kanssa, kutsutaan häntä vaikka George:ksi. George on vanhempi mies, noin 50 vuotias, maahanmuuttajataustainen ja ollut tuossa samassa paikassa töissä 15 vuotta. George on hyvin itsevarma ja on yleensä sitä mieltä, että hän on oikeassa ja tietää kaiken alasta. Hänellä on myös ”hieno” teoria siitä, kuinka nuoret naistyöntekijät eivät voi pärjätä ilman miestyöntekijöiden apua miesasiakkaiden kanssa. (suurin osa työryhmästä on nuoria naistyöntekijöitä, niinkuin usein sosiaalialalla on) Itse ajattelen, että tämä teoria tulee ainakin osittain hänen kulttuuritaustastaan, jossa nuorilla naisilla on erilainen asema yhteiskunnassa kuin esim. vanhemmilla miehillä.

Olen yrittänyt olla provosoitumatta Georgen mielipiteistä ja toiminnasta ja ollut hänelle ystävällinen ja mukava töissä. Olen kuitenkin myös uskaltanut kertoa omat mielipiteeni, jopa jos ne ovat olleet ristiriidassa hänen mielipiteidensä kanssa.

Sitten tein tämän suuren virheen; annoin kriittistä palautetta työryhmälle! Yövuorossa ollessani huomasin, että eteenpäin delegoimani työ kolme päivää sitten oli jäänyt tekemättä. Tein työn itse (vähän myöhässä selvästikkin) ja kirjoitin lapun jossa annoin työryhmälle palautetta, siitä, että työn tekeminen oli unohdettu jossain vaiheessa. Mietin lapun kirjoittamista kauan ja yritin kirjoittaa lapun mahdollisimman ystävällisen kuuloiseksi. Olimme juuri työryhmän kanssa jutelleet palautteen annon tärkeydestä työnohjauksessa, joten ajattelin, että ihmiset osaisivat ottaa vastaan ystävillisesti kirjoitetun palautteeni. Parashan tapa antaa palautetta olisi ollut face-to-face, mutta valitettavasti minulla alkoi joululoma heti yövuoron jälkeen, jolloin en nähnyt kuin yhden työkaverini aamulla, ennen lomille lähtöäni. Tälle aamuvuorolaiselle kerroin tietenkin palautteeni, ettei hänen tarvinnut lukea lappuani, joka oli teipattu toimiston seinälle.

Joululoman jälkeen, minua odotti töissä lappu George:lta. Lappu oli mielestäni todella hyökkäävä ja vihamielinen minua kohtaan. Lapussa syytettiin minua tästä tekemättömästä työstä ja esim. haukuttiin minun raportinkirjoittamistapaani (joka ei mitenkään liittynyt tähän tiettyyn tapaukseen). Hän myös kertoi minulle lapussaan, että en saa jakaa omia mielipiteitäni muualla kuin siihen tarkoitetuissa paikoissa, eli osastokokouksissa ja työnohjauksessa (jotka ovat siis kerran kuussa) ja että en voi analysoida työryhmän toimivuutta näin lyhyessä ajassa (neljä kuukautta) ja, että arvioni työryhmästä on subjektiivinen.

Tiedän, että en olisi saanut ottaa tuota (vihamielistä) lappua niin sydämeeni, kuin otin ja minun pitäisi vain sivuuttaa syytökset, jotka eivät pidä paikkaansa, mutta en osaa! En vain osaa! Tein mielestäni juuri niin kuin kuuluukin, eli annoin palautetatta ei-niin-hyvin tehdystä työstä ja tein juuri niin kuin meitä oli neuvottu tekemään työnohjauksessa. Ja sitten yksi työntekijä (jota ei edes mitenkään mainittu palautteessani, koska en tiennyt oliko hän ollut silloin töissä, kun työ oli jäänyt tekemättä) syyttää minua kaikista työhön liittyvistä ongelmista!

Jos tämä olisi ollut yksittäistapaus, niin ehkä en olisi tästä niin surun murtama, mutta kun se ei ole. Olen huomannut, että George:lla on aina, jokaisessa kokouksessa, jotain valitettavaa minusta ja minun työskentelystäni. Ja tämäkin olisi ihan hyväksyttävää, jos olisin tehnyt jotain väärin tilanteissa joista hän puhuu (teen useinkin asioita väärin, en todellakaan ole täydellinen, mutta hänen mainitsemissaan tilanteissa olen toiminut täysin johtajan ohjeistuksien mukaan.) Annan teille esimerkin, että ymmärrätte närkästykseni. Osastokokouksessa (jossa pomo oli tietenkin paikalla) hän kertoi kaikille, että minä en valvonut teini-ikästä pariskuntaa, jotka olivat harrastehuoneessa kahdestaan. Hän myös maalasi kauhukuvaa siitä miten harrastehuoneessa voi tapahtua vaikka raiskaus ja koska minä en valvonut tilannetta, niin se olisi sitten minun syyni. Kerroin kokouksessa, että olin käynyt välillä katsomassa nuorta paria ja kuulin äänet huoneesta hyvin, kerroin myös, että olimme työkavereiden kanssa silloin keskustelleet miten nuoria valvotaan. Myöhemmin kun kysyin (vielä harmistyneen näköiseltä) George:lta, että mitä hänen mielestään minun olisi pitänyt tehdä toisin kyseisessä tilanteessa. Hän kertoi minulle, että tein asiat oikein, mutta olin kertonut hänelle nuorten touhuista VÄÄRÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ. Minun olisi kuulemma pitänyt kertoa hänelle kyseisessä tilanteessa jotenkin eri lailla siitä, että nuoret olivat harrastehuoneessa ja minä heitä valvoin. Olen saanut häneltä myös valitusta tekemästäni ruuasta ja paikasta missä olen syönyt ruokaani ja siitä, että olen käyttänyt omaa kännykkääni töissä(Ruuan tekoon oli kuulemma käytetty liian vähän aikaa, kuljin lautanen kädessäni toimiston halki ja käytän kännykkääni koko ajan kuulemma Facebookkailuun, vaikka käytän puhelintani tosi harvoin ja silloinkin vain esim. asiakkaiden opastukseen Google maps:in avulla).  Hän on myös kertonut minulle moneen kertaan teoriastaan, että nuorena naistyöntekijänä en mitenkään voi olla samalla tasolla hänen kanssaan.

Olen antanut näiden asioiden olla, olen ärsyyntynyt, mutta antanut niiden olla. Hänen mielipiteensä ja sanomisensa eivät kuitenkaan vaikuta mitenkään minun työhöni. Tiedän olevani todella hyvä työntekijä ja vihamielisen työkaverin mielipiteet eivät sitä muuta. Nyt kuitenkin olen alkanut ahdistua tästä tilanteesta, kun olen huomannut kuinka monta kertaa George on minusta valittanut (aina kokouksissa, joissa koko työryhmä paikalla, ei koskaa suoraan minulle). Nykyään ajattelen näitä asioita vapaa-ajallanikin ja täytyy myöntää… olen myös itkenyt tätä eripuraa useaan kertaan.

Tämän lapun myötä olen alkanut ajatella asemaani töissä. George:lla selvästikkin on jotain henkilökohtaista minua vastaan (hän ei kenellekään muulle valita asioista joilla ei ole mitään totuuspohjaa) ja George on hyvä ystävä johtajalle kanssa.

Olen päättänyt, että otan tämän asian esille Georgen kanssa ja sitten jos se ei auta niin johtajan kanssa, mutta pelkään ettei Georgea kiinnosta keskustalla aikuismaisesti kanssani ja että johtaja ei ota tätä tosissaan, juurikin, koska he ovat George:n kanssa ollut ystäviä 15 vuotta. Toivottavasti johtaja osaa olla ammatillinen ja puolueeton. Vähän pelkään, ettei.

Mietin nyt sitä, että onko tämä työpaikkakiusaamista? Onko kiusaamista syyttää työkaveria asioista mitä tämä ei ole tehnyt? Tai syyttää ihmistä väärästä äänensävystä tai väärällä tyylillä kirjoitetusta raportista? Onko kiusaamista kun kaikki kritiikki kohdistuu yhteen ihmiseen? Ja kuka määrittelee mikä on kiusaamista; kiusaaja vai kiusattu? Minä itse sanoisin, että tämä on kiusaamista ja perusteluni ovat; 1. Syytöksiin kiusattua kohtaan ei ole hyviä perusteluja tai todisteita, 2. Syytökset kohdistuvat vain kiusattuun, ei koskaan muihin työryhmän jäseniin, 3. Syytöksiä esitetään vain johtajan ollessa paikalla, ei koskaan face-to-face (uritetään mustamaalata minua johtajan silmissä) 4. Minä tunnen oman oloni pahaksi, surulliseksi ja ahdistuneeksi tämän asian takia, jopa vapaa-ajallani.

Minä vain haluaisin mennä töihin, tehdä työni hyvin, saada palkkaa ja mennä kotiin tekemään ja ajattelemaan kaikkea muuta kuin työtä!

Ketään ei saa kiusata, ei lapsia, eikä aikuisia!