Huhuu, kuuleeko kukaan?

Meilläkin näyttää olevan aina pulaa työntekijöistä. Tänään oli ilmeisesti muutama aikuinen sairaana ja sen huomasi heti. Olin ulkona oman 3-5 vuotiaiden ryhmäni kanssa, kun pienten puolelta kysyttiin jos ottaisin jo yhden heidän lapsistaan ulos. Minuutin päästä huomasin, että minulla oli kaksi pikkuista rattaissa, kolmas sylissä ja neljäs roikkui kädessäni. Samalla oman ryhmäni väsyneimmät vaativat huomiota ja tappelivat minkä kerkesivät. 

Tuntui pahalta sanoa, että en voi antaa vauhtia kiikussa tai leikkiä hippaa, kun minulla on pienemmät nyt. On vaan tosiasia, että kaksivuotiaankin on pärjättävä jo itsenäisesti ja oltava iso kun pihan valloittaa kymmenen vuoden ikäistä, Vaikka lapsilla olisi ikäeroa alle vuosi, on ero valtava. 2-vuotias on jo niin omatoiminen, kun vuoden ikäinen ei välttämättä puhu, kävele tai edes istu itse.

Miten siinä hallitset koko ryhmän? Jopa kaksi? En tietenkään ollut pihalla ainut aikuinen, mutta jokaisella meistä oli enemmän ja vähemmän näitä pieniä hoidettavana.

Paitsi niillä muutamalla, jotka tuntuvat ottanneen elämäntehtäväkseen haaveilun. Pihaa saatetaan haravoida tai oksia katkoa puista, vaikka jalan juuressa on monta huutavaa lasta. Tekisi silloin aina mieli huutaa, että etkö kuule. Sinuakin tarvitaan täällä!

Mutta koska olen harjoittelija, vasta kolmatta viikkoa työympäristössä, ei minulla ole oikeutta mennä muita neuvomaan. On vain otettava itse ne viisi lasta syliin ja lohdutettava jokaista. (Ensimmäinen postaukseni käsittelee enemmän tätä tyydyttämistä)

Mutta on totta, että ammattilaisia tarvittaisiin joka paikkaan aina vaan lisää. Toisaalta ei ole työtä (koska suomen on säästettävä keinolla millä hyvänsä…), mutta sitten kun työpaikka on itsellä, voisi sitä tehdfä 24/7 eikä työ loppuisi siltikään…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *