Äiti töihin – vauva 3kk

Tein päätöksen tehdä äitiys- ja hoitovapaan aikana työtä, muutama sunnuntai kuukaudessa ja lapsen kasvaessa jopa neljästi kuukaudessa. Tunnenko itseni epäonnistuneen? Koenko mielipahaa? Häpeänkö? En lainkaan.

Muut voivat pitää minua minkälaisena äitinä tahansa. Joku saattaa loukkaantua, tai kysyä miksi? Jonkun mielestä saatan olla itsekäs ja menettää kallisarvoista aikaa. Joku saattaa ajatella minun olevan itsekäs, ja ehkä jollain tapaa olisinkin ellen kokisi tämän edesauttavan perhettämme. En häpeä päätöstäni. 

Voin sanoa ettei äitinä oleminen kotona juurikaan kukkaroa kasvata. Se hupenee pienemmäksi ja pienemmäksi joka kuukausi. Raskauden aikana jouduin jäämään alkuraskaudesta lähtien pois töistä, eikä sekään kasvattanut kukkaroa tai edesauttanut säästämistä.

Onko meillä taloudellisesti tiukkaa? Ei, mutta koen etten halua aikuisena ripustautua yhden ihmisen kukkaroon kiinni. Haluan ostaa ulkomaanmatkani itse, päättää minne lähdemme potematta syyllisyyttä siitä että valitsen kalliimman matkakohteen tai hotellin. Haluan myös maksaa x summan asuntosäästämiseen jotta meillä olisi muutaman vuoden päästä mahdollisuus ostaa isompi asunto, pojalle oma huone jossa leikkiä rauhassa. 

Miksi työskentelyä sitten tuomitaan? Kasvaako pojastani kieroutunut ihminen jos hän on ilman äitiään 7,5h kahdesti kuukaudessa? Viettää laatuaikaa isänsä kanssa? Ei, eikä siitä jää traumoja. 

Siksi ihmettelen kovasti miksi 7,5h työpäivä on enempi paha kun äiti joka jättää lapsen 7,5h ja lähtee ystäviensä kanssa ulos, viettää kahdenkeskeistä aikaa miehensä kanssa tai lähtee kaupoille? Onko sana työ, ja työnteko tässä se kirosana?