Ladataan...
Äidiksikö?

Hän on täällä ja hän on täydellinen. Tyttömme syntyi pari viikkoa sitten käynnistyksellä raskausviikolla 41+6. Synnytys meni hyvin ja yhteisen elämämme alkutaival on ollut ihana.

En tiennyt, että jotain voi rakastaa näin paljon. 

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Täällä ollaan raskauden viimeisillä viikoilla - alle pari viikkoa laskettuun aikaan. Jos vauva syntyisi nyt, olisi se täysin normaalia ja hänet laskettaisiin täysiaikaiseksi. Lähtö voi tulla tänään tai kolmen viikon päästä. Nyt vain odotellaan. Ja kärsitään.

Nimittäin melkoista kärsimystä tämä loppuraskaus on ollut näillä helteillä. Synnytys pelottaa, mutta koska olotila muuttuu päivä päivältä tukalammaksi, alkaa synnyttäminen kuulostaa ihan mukavalta vaihtoehdolta. Päivät menevät vielä jotenkuten, kun lähinnä makailee sohvalla ilmalämpöpumpun alla, mutta yöt... ja nyt jos joku tulee sanomaan, että "nauti nyt, kun saat vielä nukkua", niin saatan oikeasti vetää sitä ihmistä turpaan. En ole koskaan eläissäni nukkunut näin huonosti ja historiaa univaikeuksien kanssa elämisestä löytyy ihan lapsuudesta saakka. Esimerkkinä viime yö: heräsin 8 kertaa vessaan ja vessareissujen välissä - jos ehdin nukahtaakaan - heräsin milloin nälkään, kipeisiin supistuksiin tai ihmeen agressiiviseksi muuttuneen vauvan väkivaltaan sisuskalujani kohtaan. En tiennyt, että vauvan potkut ja muu elämöinti voi sattua näin paljon! Hän ei yhtään tykkää siitä, että makaan kyljelläni, kun tila pienenee entisestään. Yöt menevät siis lähinnä hikisenä ähisten ja aamulla on täysin hakattu olo. 

Että sellaista loppuraskauden auvoa tänne. :D

 

Ladataan...
Äidiksikö?

Viimeinen kolmannes alkaa ensi viikolla (tähän kauhistelua siitä, miten aika kuluu ja kohta ollaan synnyttämässä), joten voisi olla aika kerrata toista kolmannesta, kun se on vielä suhteellisen tuoreessa, joskin lievästi raskausaivojen sumentamassa muistissa.

Mun raskaus on monilta osin mennyt, kuten oppikirjassa. Ennen raskautta olin varma mm. siitä, että minä olen se, joka saa keskenmenoja, oksentaa läpi raskauden ja joutuu vuodelepoon jo ennen puoliväliä. Mieheni joskus hermostuu jatkuvaan uhkakuvien maalailuuni, mutta kyllä se vaan on niin, että pessimisti ei pety. Ja nämä tällaiset asiat ovat niitä, joissa olen ihan mielelläni väärässä. Ihanaa, kun raskaus on mennytkin hyvin!

Toisen kolmanneksen pyörähtäessä olin, kuten varmaan suurin osa raskaana olevista naisista, todella helpottunut. Selvittiinhän siitä! Samassa pahoinvointi alkoi hiipua ja viikkoon 16 mennessä aloin olla taas elämäni kunnossa, joskin normaalia väsyneempi. Keskiraskautta kohti mennessä oli useita päiviä, kun raskautta ei edes huomannut muusta kuin kasvavasta vatsasta. 

Viikon 20 kieppeillä aloin tuntea pieniä liikkeitä ja rakenneultrassa kaikki vaikutti olevan hyvin. Meille tulee todennäköisesti pieni tyttö! 

Rakenneultran jälkeen aloimme hankkia vauvatarvikkeita ja nyt suurin osa isommista hankinnoista onkin jo tehty. On myös remontoitu lapselle huonetta ja valmistauduttu tulevaan, naurettu vauvan mylläykselle vatsassa ja yritetty arvailla, millainen tyyppi sieltä tulee.

Viimeistä kolmannesta lähestyessä on alkanut tulla joitain vaivoja, kuten yölliset tuskaiset heräämiset pissahätään, mahdottomuus löytää hyvää nukkuma-asentoa ja jalkojen väsymistä pitkän päivän jälkeen. Lisäksi hemoglobiini on laskenut, mutta tilannetta helpottaa, kun nappaa rautaa purkista. Kaikki siis varsin tavallisia oireita, jotka vain kuuluvat asiaan. Toistaiseksi näiden pienten vaivojen kanssa on pystynyt elämään suhteellisen normaalisti ja elämä tuntuu hyvältä.

Nyt siis eletään raskausviikkoa 28 ja ollaan siirtymässä viimeiselle kolmannekselle.

Kolmen kuukauden päästä meillä saattaa jo olla vauva.

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Käytiin viime viikolla rakenneultrassa ja kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Lapsi on suurella todennäköisyydellä tyttö, vaikka itse olin varma pojasta. Vaikka meille sukupuolella ei olekaan mitään merkitystä, niin halusimme silti tietää ja omalla tavallaan se konkretisoi taas asiaa lisää. En kuitenkaan aio maalata seiniä vaaleanpunaiseksi tai rynnätä ostamaan hörhelöpyllymekkoja lapselle. Toivon vain, että osaan itse toimia lapselle vahvan naisen esimerkkinä enkä siirtäisi omia epävarmuuksiani hänelle. 

Pikkuinen potkii hurjasti ja mieskin on jo päässyt tuntemaan potkut kättänsä vasten. Olo on edelleen niin mainio fyysisesti kuin henkisestikin, että uskalsin varata toukokuulle vielä lomamatkan etelään!

Täällä kaikki siis hyvin. On tämä vain ihanaa aikaa <3

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Täällä vedellään raskausviikolla 18 ja rakenneultrakin on jo reilun parin viikon päästä. Keskiraskaudesta ei selvästikään turhaan puhuta seesteisenä aikana! Varmaan osittain senkin takia kirjoittelu on jäänyt näin vähille, kaikki kun tuntuu niin normaalilta. Ainoina oireina tällä hetkellä ovat satunnaiset kohdun venymisestä aiheutuvat kivut ja kasvava vatsa. Muuten olo on kuin ei raskaana olisikaan! Olen jopa viime viikkoina päässyt palaamaan (rauhallisesti) salille ja lenkkipoluille kolmen kuukauden tauon jälkeen.

Raskaus tuntuu kaikkinensa jo todella luonnolliselta asialta, osalta elämääni. Puhun siitä avoimesti kaikille, jotka haluavat kuulla ja varmaan myös sellaisille, jotka eivät halua :D töissäkin meillä vitsaillaan ja höpötellään kahvitauoilla raskaudestani aivan kuin mistä tahansa aiheesta. Se on ollut helpotus ja ihana huomata, miten normaali asia se tuntuu olevan muillekin. 

Lähiviikkoina olisi tarkoitus tehdä hieman pintaremonttia kotona lastenhuonetta ajatellen ja kohta varmaan uskaltaa laittaa myös isomman vaihteen päälle myös vauvatarvikkeiden oston suhteen. Sellaista mukavaa, leppoisaa elämää täällä tällä hetkellä. Rakenneultrassa selvinnee kaiken muun ohella myös sukupuoli, vitsi miten jännittävää. Sitä odotellessa :)

Ladataan...

Pages