Tästä touhusta tulee projekti

Olen huomaamattani päätynyt googlettamaan viime päivinä useita kertoja sanoilla ”kuinka valmistautua raskauteen”. Ja se valmistautuminen näyttäisi olevan loputon suo. Raskauteen voi (ja joidenkin mielestä pitää) valmistautua kuukausia, ilmeisesti vuosiakin ennen varsinaista yrittämistä.

Samaan aikaan, kun ymmärrän, miten koomista se on, haluan vain mennä kauppaan ostamaan foolihappoa ja greippimehua. Treenata alaselkää ja vatsalihaksia. Siirtyä pelkkään luomukosmetiikkaan. Katsoa tarkemmin, mitä laitan suuhuni. Käydä hammaslääkärillä. Ihan vain varulta, koska teoriassa saatan olla kolmen kuukauden päästä raskaana. (Jep, tässä vaiheessa voi vielä kuvitella, että raskautuminen onnistuu sormia napsauttamalla. Tai pippeliä vilkaisemalla. Tai mitä näitä nyt on).

Tästä touhusta tulee projekti. En minä osaa ajatella, että tulee jos on tullakseen. Minun pitää olla valmis, niin henkisesti ja fyysisestikin. Minä haluan tietää kaiken, mitä tästä aiheesta voi tietää. 

Olen näemmä virallisesti saavuttanut taas sellaisen mielentilan, jossa haluaisin vain alkaa yrittää. Vauvakuumeen jopa? Joskus tuntuu, että vauvakuume on enemmänkin raskauskuume. Tarve olla raskaana, lapsi tulee sivutuotteena.

Kaksi kuukautta vielä, kaksi kuukautta.