Alkujärkytys

Sain tosiaan lauantaina tietää, että olen raskaana. Hyvin alussa vielä, nyt vasta rv 4.

Kun plussa piirtyi tikkuun, olin suoraan sanottuna järkyttynyt ja paniikissa – eli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut tuossa tilanteessa olevani. Hain mieheni sängystä ja kysyin, että näkeekö hän saman kuin minä. Revin suunnilleen hiuksia päästäni, koska olin juonut alkoholia edellisiltana pikkujouluissa ja mietin vain, että olen jo pilannut tulevan lapseni. Olin siis tehnyt myös pikkujoulupäivän aamuna (dpo10) testin ja silloin se näytti puhdasta negaa. Lisäksi tieto miehen alentuneesta hedelmöityskyvystä johti järkeilyyn, että ei tässä mitään raskaana olla, eli ei haittaa, jos muutaman lasin kiskaisee naamaansa pikkujouluissa. Ja minä kun en tosiaan juo kuin muutaman hassun kerran vuodessa.

Taitaa tosiaan pitää paikkansa, että raskaus iskee juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ja niin oli tässä kierrossa. Sen lisäksi, että saatiin tieto miehen laiskoista siittiöistä, meidän piti alunperin pitää tämä kierto taukoa yrittämisestä ja jatkaa vasta tammikuun lopussa. Alkuvuodesta meillä on niin paljon menoja ja reissuja tiedossa, että järkeilin, ettei ole kiva olla pää pöntössä silloin. Ei kuitenkaan pidetty taukoa, koska ei suoraan sanottuna ollut uskoa raskautumiseen. Lisäksi tilasin viikko sitten jättipaketin ovulaatio- ja raskaustestejä, että riittää nyt ainakin kesään asti, kun kerran yritys näyttää venyvän. Ja mitä vielä…

Olen raskaana, kaikista epäilyksistä huolimatta. Plussauspäivän aamu meni tosiaan järkytyksen tiloissa huonoa omaatuntoa potien, mutta hiljalleen olen rauhoittunut ja päättänyt uskoa, ettei yksi kevyehkö juopotteluilta noin aikaisessa vaiheessa vielä pilannut mitään. 

Järkytys on siis vaihtunut onnelliseen ja hämmentyneeseen oloon. Tätä on vielä vaikea uskoa todeksi, mutta hiljalleen se ajatus alkaa iskostua.

Meillä tosiaan saattaa olla vauva ensi elokuussa.