Viha, suru, sääli… Siskon pelko!

Viha, suru, pelko, häpeä, katkeruus, sääli, myötätunto, haikeus, väsymys, välinpitämättömyys ja niin edelleen. Monesti päätin, että nyt en enää vastaa yhteenkään puheluun, en yhteenkään viestiin. En katso yhtäkään some-päivitystä ja pysäytän jokaisen, joka alkaa puhumaan Otosta.

Kuitenkin, joka kerta, kun puhelin soi ja soittajana on Otto, mun jalat menee veltoiks ja sydän meinaa hakata ulos rinnasta. Vastaan puheluun, aina. Mitä, jos tämä on se viimeinen soitto?

Käy katsomassa säännöllisesti some -päivitykset, vaikka en enää seuraakkaan Ottoa. En tiedä miksi, ehkä toivon näkeväni jonkun merkin siitä, että asiat olisivat paremmin.

Joka kerta, kun kysyy, haluanko kuulla miten Otolla menee, vastaan kyllä. Juurihan olin päättänyt, että en halua.

Ristiriitaista, eikö?

Olen tullut siihen tulokseen, että päällimmäisenä syynä tähän on toivo. Mitä, jos tänään on se päivä, kun kaikki muuttuu?

Mutta se, miten toivon asioiden muuttuvan, on kiinni päivästä. Joskus toivon, että tuo puhelu olisi juurikin se viimeinen. Kaikki olisi ohi, ei tarvitsisi enää elää epävarmuudessa ja pelossa. Asiat saisivat päätöksen. Pääsisinkö helpommalla?

Toisina päivinä toivon, että kaikki olisi hyvin. Ei enää kamaa, ei piikkejä, ei katkoja. Ja tämä on asia, mitä toivon enemmän.

Välillä mä tunnen epäreiluutta siitä, et miks mulla saa mennä näin hyvin? Entä oonko mä itsekäs, kun en jaksa enää joka päivä miettiä, missä Otto menee ja mitä tekee? Miks just Oton pitää kokea tämä sairaus?

Välillä mä tunnen katkeruutta, miks Otolla on ollut oikeus tuoda sen sairaus mun elämään? Miks mä oon joutunut menettämään ystäviä sen takia, että mun ahdistuksen takia en oo jaksanut pitää yhteyttä? MIks mä joudun miettimään, voinko mennä aamulla töihin vai olenko joutunut valvomaan yön pitäessä Otosta huolta?

Mutta kaikkien näiden tunteiden taustalla on rakkaus. Tiedän, että Otto tietää, että kaikki mitä teen, teen rakkaudesta. Jos jätän auttamatta, teen sen myös RAKKAUDESTA. Rakkaudesta veljeä kohtaan.

PS. Rakas tyttäreni kirjoitti tämän tuskasta Siskona. Katsoen vierestä veljen päihderiippuvuutta ja yrittäen auttaa aina, aina. Kärsien itsekin ja sairastuen läheisriippuvuuteen… Onneksi nyt asiat ovat hyvin!