Täyskäännös (eli rv. 32 lääkäri- ja ultrakuulumiset)
Tänään poksahti alkamaan 33. raskausviikko, eli 32 täyttä viikkoa takana. Sen kunniaksi käytiin taas ultrassa ja lääkärissä tarkistamassa Eddien vointi ja istukan sijainti.
Taas uudet sonografit, mukava nuori itäeurooppalainen nainen ja myöhässä huoneeseen puhissut mies, joka pomotti kollegaansa aika lailla ja otti välillä ohjat käsiinsä, kun ei muka saanut naiselta tarpeeksi tarkkoja mittauksia. (Mies ja minä pyöriteltiin vieressä silmiämme.) Eddie on edelleen iso, liki 2,2-kiloinen, mutta nyt vatsanympärystä lukuunottamatta kauniisti kaikilla käyrillä. (Tämänkertaisessa raportissa olivat ensimmäistä kertaa ihan ne kuuluisat käyrätkin.) Meille on tulossa normaalipäinen, pitkäjalkainen, isomahainen vauva, joka makaa kohdussa jo pää sievästi alaspäin! Eikä lapsiveden määrässäkään ole enää mitään vikaa.
Kaikkein uskomattoman uutinen oli kuitenkin se, että tämänpäiväisten ultraajien mukaan kohtuni on kuin onkin kasvanut niin, että istukka on siirtynyt pois kohdunsuulta! Siunaa varjele, neljän viikon takaisen lääkärin mukaanhan se olisi ”erittäin epätodennäköistä”! Etisen istukan diagnoosi on siis menneen talven lumia, ja sekä sonografin että heidän jälkeensä tapaamamme lääkärin (taas uusi kasvo, mukava nuori mies) mukaan en enää tarvitsekaan keisarileikkausta! Itse asiassa tämänpäiväinen lääkäri oli jopa sitä mieltä, etten välttämättä joudu ikäni puolesta edes käynnistettyyn synnytykseen, sillä istukan rappeutumisriski iäkkäillä synnyttäjillä on hänen mukaansa vain pikkiriikkisen kohonnut. 😮
Voi ällistyspyllistys. Pieni pääni ei kestä tällaisia u-käännöksiä. Olin jo alkanut tottua sektion ajatukseen ja löytää siitä hyviä puolia (vastuu siirretty lääkäreille, pienempi stressi jaksamisesta, ei pelkoa alapään turmeltumisesta…) – ja nyt yhtäkkiä olenkin taas lähtötilanteessa ja joutumassa suunnittelemaan synnytyksen uusiksi! (Tai mitä siitä nyt voi suunnitella…) Yhtäkkiä iski pieni paniikki: ehdinkö tsempata itseni uudelleen ennen tositoimiin joutumista? Hypnosynnytyskurssit ovat varmasti jo kaikki täynnä, ehdinkö opetella rentoutumis- ja kontrollikikkoja omin päin? Nyt pitää äkkiä alkaa se välilihan rasvaus ja hieronta – vai pitääkö? Onkohan se oikeasti auttanut ketään? Huhheijaa, pomonikin varmasti ajattelee, että olin säveltänyt koko istukkaongelman vain, jotta saisin töistä enemmän vapaata sairaalakäyntejä varten… 😉
Olen vielä vähän hämmennyksissäni.
Valitin lääkärille myös pari viikkoa jatkuneita häpyluukipujani. Hän sanoi voivansa lähettää minut fysioterapeutin juttusille, mutta fysiosta tuskin olisi apua; tukivyö saattaa auttaa joissain tapauksissa. Sanoin jo kokeilleeni siskolta saamaani tukivyötä, mutta että en ole huomannut sen varsinaisesti auttavan, puristavan vain epämukavasti. Sovimme, että kokeilen itselääkintää parasetamolilla ja jos kipuilu pahenee, soitan sairaalasta fysiolähetteen.
Kyselin myös, josko minun pitäisi myös buukata itselleni välillä myös kätilövisiittejä, sillä olen tavannut kätilön viimeksi tammikuussa; huhtikuinen neuvolakäynti peruttiin, koska edellisenä päivänä oli ultra ja erikoislääkäri, ja ne kuulemma riittivät silloin. Kyllä, sanoi lääkäri, olisi hyvä moikata välillä myös kätilöä, koska neuvolassa keskityttäisiin eri asioihin kuin lääkäripalavereissa. Halusin myös tietää, pääsisikö UCH:ssa etukäteen tutustumaan synnytysosastoon. Lääkärin mukaan pääsi, hän kirjoitti minulle lähetteen osastokäynnille.
Ja kuinkas sitten kävikään? Klinikan respa varasi kyllä kiltisti neuvolakäynnin kahden viikon päähän, mutta hänen mukaansa synnytysosastovisiittejä ei enää tehdä! Täh? Sen sijaan hän varasi minulle kuuden tunnin mittaisen ’antenatal clinic’ -käynnin raskausviikolle 35. Olin niin ihmetyksissäni (ja jono takanani kasvoi kasvamistaan) etten sitten tullut kyselleeksi, mikä ihmeen klinikka tämä oli ja mitä siellä tehtäisiin. Kysynpä sitten kätilöltä. Tai tänä iltana synnytysvalmennuskurssin opettajalta.
Ai niin, ja verenpaine oli tänään 124/64, virtsis edelleen ihan hyvä.
Tänä iltana onkin synnytysvalmennuskurssilla vuorossa ”normaalisynnytyksen” kulku, vaiheet ja kivunlievitysmahdollisuudet. Pitää vissiin sitten kuunnella tarkasti.