Holotna

Millään muotoa vähättelemättä Suomessa tänään riehunutta ilmeisesti varsin infernaalista lumimyräkkää, ovat yöpakkaset tulleet nyt Lontooseenkin. Ja rohkenen jopa väittää, että vaikka päiväsaikaan elohopea nousee juuri ja juuri plussan puolelle, tuntuu se tällä kostealla saarella koleammalta kuin kuivankipakka -5 astetta Suomen lakeuksilla.

Rispektiä silti Suomeen; toivottavasti vaikka pelti tänään olisi kolissutkin, luut eivät. Lunta en itse kaipaa sitten yhtään. Minulle sopii mainiosti musta joulu ja vihreä talvi.

Kerrospukeutuminen alkaa kuitenkin olla pop. Oppisivatpa paikallisetkin sen. Säälittää, kun taaperot palelevat rattaissaan ilman hanskoja, kaulaliinoja ja hattuja ja koululaiset kipittävät viimassa paljain säärin. 

Vanha talomme tietysti fuskaa niin kuin vanhoilla taloilla on täällä tapana. Yksinkertaiset ikkunat, raot lattialaudoissa, viima puhaltaa sisään savupiipusta ja ulko-oven karmien koloista. Mummon villasukat on kaivettu kesäkätköistä, ja istumme illat sohvalla viltteihin kääriytyneinä kuin vanhukset – tai ainoassa lämpimässä huoneessa, keittiössä (sillä siellä on lattialämmitys, ihanaa). Miehen puutarhaintoilukin on yllättäen vähän laantunut. 

Karjalainen mummoni sanoisi, että aika holotna. 

Loppuun vielä tunnelmapalana viime talven lumet meidän takapihalla. Onneksi eivät montaa päivää kestäneet.