Sweeeeep

Eilen oli jännä iltapäivä: koska Eddie ei ole vieläkään suvainnut kunnioittaa meitä maailmaantulollaan, kävin sairaalassa manuaalisessa käynnistysyrityksessä. Toki eilen tuli vasta 39 viikkoa täyteen, mutta kuten olen jo aiemmin maininnut, lääkärit eivät meidän sairaalassa halua päästää yli nelikymppisiä mutseja yliajalle istukkaongelmien riskin kasvamisen myötä. 

Suomessa synnytyksen käynnistäminen aloitetaan ilmeisesti yleensä ballonkimenetelmällä,  mutta täällä on käytössä simppelimpi metodi: kätilö yksinkertaisesti yrittää sormin avata kohdunsuuta ja erotella lapsivesipussia kohdunsuusta. Kuulostaa roisilta, mutta ei itse asiassa ollutkaan kovin kamalaa.

Toimitus tapahtui UCH:n meille uudella klinikalla kuvankauniin nuoren espanjalaisen kätilön Annan toimesta. (Kyllä, tarkistin heti, että hänellä oli pienet kädet ja pitkät sormet.) Ensin kyseltiin taas kerran perusasiat raskaudesta ja kirjoitettiin ne ylös raskausrekisteriini, otettin verenpaine (110/60), tunnusteltiin vauvan asentoa ja todettiin, että Eddie on kuin onkin nyt kääntynyt oikeanpuoleiseen raivotarjontaan – jee! Tyyppi on myös laskeutunut jo vähän syvemmälle lantioon. No, toisaalta ipana liikkuu yhä niin atleettisesti, etten ihmettelisi, vaikka se vieläkin kiepsahtaisi tuosta toiseen asentoon. Tietysti peukutetaan, että ei.

Varsinainen toimenpide tehtiin sängyllä puoli-istuvassa asennossa polvet levällään, jalkapohjat yhdessä, nyrkit pakaroitten alla nostamassa peffaa. En tiedä, miten ison osan kädestään kätilö työnsi sisuksiini (eikä Mieskään kehdannut katsoa, höh), mutta paineen tunne oli aika kova. Ei se sattunut, tuntui vain epämiellyttävältä. Mutta ei onneksi kauaa, pari minuuttia ehkä.

Anna totesi, että kohdunsuuni oli edelleen kiinni, mutta kohdunkaula oli sentään lyhentynyt parisenttiseksi ja tuntui pehmeältä. Hän sanoi yrittäneensä hieroa kohdunsuuta, mutta koska ei saanut sormeaan sen sisälle, sweepiä kannattaisi yrittää uudelleen muutaman päivän päästä. Se saattaa toki toimia jo nyt, mutta mitään harmia ei ainakaan pitäisi olla siitä, jos ennen lääkkeellistä käynnistysyritystä kokeillaan manuaalista vielä toistekin. Varasimme siis uuden ajan lauantaille. 

Sweepin jälkeen voi kuulemma olla tiputteluvuotoa, mutta minulla ei sitäkään ole ollut. Eikä mitään muutakaan – no, ehkä hitusen hellä alapää ja lyhyt alavatsan jomotusepisodi eilisiltana. Haaveilin jo dramaattisesta lapsivedet sänkyyn -heräämisestä viime yönä, mutta nada, zilch, niente. Ei edes harjoitusspistuksia… (Sen sijaan näin unta Aatos Erkosta ja hänen vanhan talonsa remppaamisesta – WTF?!)

Eli katsellaas. Tänään kolmatta kertaa akupunktioon ja ehkä illalla vielä mammajoogaan. Vyöhyketerapiaakin on suositeltu. Eddie taitaa vain olla, kuten Anna-kätilökin ennusti, ”too happy a baby”. Mikäs kiire sillä. Ei mullakaan muuten, mutta kun en haluaisi muksua pumpattavan täyteen lääkkeitä enkä toisaalta itsekkäistä syistä tahtoisi yrittää puskea reilusti yli nelikiloista tenavaa ulos hanuristani… Eli kop kop, voisitko tulla sieltä jo, häh?