Yks tavallinen lauantai

Minä nii-in haluaisin kirjoittaa sellaista vauva-lifestyleblogia, missä kertoisin henkevästi mutta ytimekkäästi arjestamme Eddien kanssa väritettynä muutamalla taiteellisella Instagram-editoidulla valokuvalla. Mutta kun ei irtoa niin ei irtoa. En vieläkään ehdi, tai lapsi kiljuu juuri kun olen asettelemassa kameraa (no on se kännykän kamerakin kamera), tai sitten vain unohdan räpsiä niitä kuvia. Ei mulla ole sitä Instagram-tiliäkään, huom. Kunhan haikailen.

Mutta eilen otin innoituksekseni muutaman muun mutsibloggarin tavallinen arkipäivä -kirjoituksen ja päätin listata, mitä meidän perheessä tapahtui yhtenä tavallisena lokakuun alun lauantaina, kun Edsteri oli 14-viikkoinen pojanalku. (Ne henkevyys ja ytimekkyys ovat yhä toivelistalla.)

02.30 – 03.40 – Eddie herää toisen kerran näiltä yöunilta; ensimmäinen kerta oli tänä yönä poikkeuksellisen aikaisin, jo iltakymmenen jälkeen, sillä lapsikulta oli nukahtanut kitinäpäivän jälkeen rinnalle puolen seiskan maissa emmekä malttaneet häntä siitä herättää iltakylpyyn vaan roudasimme pojan suoraan sohvalta sänkyyn. Poju syö molemmat rinnat plus 140 ml korviketta ja on virkeä kuin peipponen. Nukkumaan päästään uudelleen puolen neljän jälkeen antamalla pojun jäädä hihkumaan väliimme perhepetiin. Minä nukun omituisessa käppyrässä lapsen ympärillä seuraavaan ruokataukoon asti.

06.40 – 07.15 – jälkeläisemme herää uudestaan, mässyttää rintaa tällä kertaa puoli tuntia ja nukahtaa uudestaan äidin kainaloon. Mutsi on tätä ennen käynyt tekemässä 120-millisen korvikepullon jäähtymään, mutta sitä ei nyt tarvitakaan. 

08.15 – 09.15 – aamujemme ilo hätkähtää hereille, syö kahdeksan minuuttia ja viettää loppuaamun jokellellen ja potkiskellen. Vanhemmat saavat noustua sängystä yhdeksän pintaan. Isi menee suihkuun, äiti Eddien kanssa puuronkeittoon. Suihkun jälkeen Mies käy tsekkaamassa pihalla viimeöisen rankkasateen aiheuttamat vauriot ja tuo sisään kimpun daalioita (sekä muutaman etanan, gyääh).

09.30 – 10.00 – Eddie kieltäytyy aamupullosta ja protestoi Tripp Trappissa istumista vastaan. Syy: löysät housussa. Äiti vaihtaa vaipan, pesee pepun ja valitsee päiväasuksi äitiyspakkauksen raitapotkarin (iih, muistan kun sen valtavaa kokoa naureskeltiin vastasyntyneen vauvan kanssa, ja nyt se on jo vähän nafti!). Isi syöttää lapsukaiselle puolet 120-millisestä korvikepullosta samalla, kun lappaa naamaansa aamupuuron mustikoitten ja vaahterasiirapin kera.

10.10 – 11.30 – hieman myöhässä ja kiireessä lähdemme vauvauintiin, joka alkaa klo 10.30 lähikoulun altaassa. Mies ajaa, jotta pääsemme perille nopeammin. ;-) Tänään, viidennellä uintikerralla, opitaan uimaan veden alla tovi ilman, että vanhempi pitää vauvasta kiinni! Ihan totta, siellä se meidänkin vesipeto kelluu pari sekuntia kerrallaan veden alla kenenkään kiinni pitämättä. Eddiellä on ensimmäistä kertaa yllään 3 – 6 -kuukautisten märkäpuku – meidän vauva on kasvanut ulos pikkuisimmasta… Paluumatkalla äiti harjoittelee Lontoossa ajamista – ilman seuraamuksia.

11.50 – 13.00 – maitobaari aukeaa taas olohuoneen sohvalla. Uinnista uuvahtanut Eddie lutkuttaa oikeaa tissiäni peräti 34 minuuttia, osan siitä selkeästi unessa. Mutsi yrittää samaan aikaan kirjoittaa tätä postausta iPadilla ja – saatuaan herätettyä Miehen huomion Hay Dayn parista, jotta tämä voi kiikuttaa yläkerrasta parit vanupuikot – putsata lapsen korvia vanupuikolla (vain ulkokorvaa) ja pikkurillillä (no eihän se tuonikäisen lapsen korvaan mahdu). Miten hei teillä on poistettu vaikut vauvan korvista? Tissibaarin suljettua lapsukainen ei nukahdakaan päiväunille äitinsä syliin, kuten suunnitelmissa oli, vaan ottaa kakkausilmeensä ja vääntää sellaiset tortut, että isäkin tarvitaan sitä ihmettelemään ja vaipanvaihtoavuksi. (Nykyisin Eddie ulostaa jo kerran parissa päivässä. Tai kuten tänään, kolmasti vuorokaudessa. Mutta oletettavasti nyt seuraa taas parin päivän tauko.)

13.00 – 14.30 – koko perhe ahtautuu samaan pieneen tilaan, yhdistettyyn työ- ja pyykinkuivatushuoneeseen: Mies päivittämään GPS:äämme Mattia (ennen meillä oli irlantilainen Sean, mutta hän kuulosti vähän hepsankeikalta. Suomalaisella Matilla on möreä ja luottamusta herättävä ääni.) ja minä viikkaamaan pyykkiä. Samalla katsomme koko perhe netistä jakson Bluestone 42:ta, Afganistanissa komennuksella olevaan pomminpurkuporukkaan pohjautuvaa komediaa. Uusi tuttavuus minulle, sillä armeijajutut tapaavat kiinnostaa vähemmän kuin naapurin lapsen pieru, mutta tämäpä on hauska! Jos kukaan on katsonut Green Wingiä, samanlaista huumoria. Lapsukainen alkaa kitistä ohjelman loputtua, jolloin Mies vaihtaa ensin Radio 2:n nostalgiamusiikkiohjelmaan ja sitten klassista soittavan Radio 3:een. Kumpikaan ei sykähdytä nuorimmaistamme, joten äiti tekee 120-millisen pullon, jonka isi syöttää – tai ainakin yrittää. Kitinä jatkuu.

On tuolla sohvalla joskus kai istuttukin…

14.30 – 15.15 – isi lähtee päikkäreille pojun kanssa makuuhuoneeseen ja syöttää sivussa loput maitopullosta. Minä saan päähäni värjätä pyykissä harmaantuneita harsoja, teepaitoja, yhden vauvanpeiton ja parit imetysrintsikat auringonkeltaiseksi. (No, itse asiassa tämä on ollut ohjelmassa jo viikkotolkulla.) Mies ja poika nukahtavat päikkäreille. Äiti manaa lounasnälkää.

15.30 – 18.00 – kun käyn kurkistamassa makuuhuoneeseen, voipuneen näköinen isä syöttää pirteälle pojalle pullonjämiä, eli eihän se epeli nukahtanut sittenkään. Koska nälkä jo painaa vanhempia ja lapsikin olisi saatava unten maille, lähdemme kärräämään häntä ulos myöhäiselle lounaalle. Eddie simahtaa ensimmäisen 20 metrin aikana. Käymme matkalla optikolla hakemassa lisää piilolinssejä sekä uudet lukulasini (apua! Ensimmäiset lukulasit evör, vaikka rillejä olen käyttänyt kymmenkesäisestä; ”ihan vielä” en optikon mielestä tarvitse moniteholaseja…). Mies haluaa ”epäterveellistä ruokaa”, joten menemme Crouch Endin Monkeynutsiin, jossa tulee tulevina vuosina varmaan istuttua vielä muutamankin kerran, sillä se on näitten kulmien mukavimpia perheravintoloita. Minä syön nachot ja hallumisalaatin, Mies mukillisen chiliä sekä porsaankylkeä kanan kera (juu-u, aikamoinen yhdistelmä). Jaamme jälkkäriksi sticky toffee puddingin. Eddie nukkuu viattoman unta koko reissun ajan. Emme jaksa raahustaa täysine vatsoinemme kotiin, vaan otamme bussin.

18.00 – 18.30 – Edison jatkaa vaunuissa koisaamista, Mies torkkuu sohvalla, minä päivitän tätä kirjoitusta ja odotan Strictly Come Dancingin alkamista. Käyn laittamassa auringonkeltaisiksi värjäytyneet pyykit pyörimään uudestaan koneeseen sekä saunan päälle. 

18.30 – 21.00 – Strictly Come Dancing time! Tanssii tähtien kanssa -formaatin esikuva on nykyisin meidän lauantai-illan jännittävin ohjelmanumero. Herätän poitsun iltapalalle: hän syö kymmenen minuuttia laiskasti kumpaakin rintaa ja vielä laiskemmin pulloa sen päälle. Mies syöttää, minä otan lasillisen punaviiniä. Puolessavälissä ohjelmaa pistämme paussin, kylvetämme pojun ja Mies laittaa hänet nukkumaan. Siinä kestää parisenkymmentä minuuttia, minä aikana paketoin huomisen tuparilahjan: olemme menossa lounaalle Miehen parhaan ystävän ja Eddien kummasedän M:n uuteen kotiin Surreyiin. Ostimme hänelle Suomesta lahjaksi Hackmanin juustoveitsisetin. Lempparimme Strictlyssä ovat tänä iltana Coronation Street -näyttelijä Natalie Gumede venäläisen namupartnerinsa Artemin kanssa sekä aamuteeveen juontaja Susanna Reid uuden Strictly-ammattilaisen Kevinin parina. Miehistä paras mielestäni on Hollyoaks-saippuasarjan näyttelijä Ashley Taylor Dawson parinaan puolalainen taskuvenus Ola. Toteamme olevamme yhä niin täynnä ähkylounaasta, ettei tänä iltana tarvita enää lisää ruokaa.

21.00 – 23.30 – saunassa (itkuhälytin mukana). Saunan jälkeen rasvailen ja öljyilen ihoa, föönaan hiukset ja ripustan auringonkeltaiset pyykit, Mies katsoo telkkarista aivan häkellyttävän kehnoa mutta koukuttavaa Atlantis-fantasiasarjaa ja spagettilänkkärin lopun. Minä päivitän tämän kirjoituksen ja tsekkaan Facebookin ja uusimmat seuraamani blogijutut ennen kuin painun pehkuihin. Eddie nukkuu unipussissa kyljellään hassusti naama pinnasängyn reunapehmustetta vasten. Olen yrittänyt saada häntä tykästymään unirättiin reunavanun sijaan, mutta toistaiseksi tuloksetta.

23.50 – 00.05 – yön ensimmäinen syöttö ehtii vielä nipinnapin tämän vuorokauden puolelle. Vaikkei poju ole syönyt neljään tuntiin, hän ei jaksa imeä kuin vartin ennen kuin uuvahtaa ja nukkuu omassa sängyssä kolmeen.

Jälkikäteen tarkasteltuna eipä tuo nyt niin normilauantai ollutkaan. Yleensä Eddie nimittäin on viime aikoina syönyt kahdesti, ei kolmasti yössä ja nukkunut ainakin kahdet, monesti kolmetkin päiväunet. Olen syönyt ja imettänytkin yleensä useammin kuin tänään – ja mennyt nukkumaan huomattavasti aikaisemmin. Mutta tulipahan kirjattua. Saa nähdä, millaisia ovat viikonloppumme sanotaan nyt vaikka puolen vuoden päästä!