Kotiinpaluumasennus

Tiedän olevani etuoikeutettu, monessakin mielessä. Vähäisin ansioton etuoikeuteni ei ole se, että ylipäätään pystyimme lähtemään viikoksi Kanarialle kaamosta karkuun. Lomalla oli ihanaa (ruokamyrkytyksestä huolimatta), hotelli oli ihana, Espanjassa on aina ihanaa, oli ihanaa lööbailla viikko vauvan ja Miehen kanssa. Kotiinpaluukin oli ihanaa, vaikka se kestikin luvattoman kauan Britanniassa vallinneen lennonjohtosysteemin hajoamisen takia.

Ymmärrän siis, että tästä narinanaiheesta ei sympatiapisteitä ropise. Ei se mitään, ei tarvitsekaan. Jättäisin kirjoitukseni julkaisematta, jos päänsilitysten kerääminen arvon lukijoilta olisi minulle ensiarvoisen tärkeää. Mutta sen sijaan tapanani on ollut kirjata tähän blogiin päiväkirjamaisesti aitoja ajatuksiani ja fiiliksiäni, joten miksikäs tässä ujostelemaan?

Jotkut järjestelmällisemmät ihmiset ovat onnistuneet jo lähettämään joulukorttinsa.

Kotiinpaluu on ka-ma-laa. Tai siis on kiva olla taas kotona ja palata virkistyneenä arkirutiineihin, mutta se kaikki muu: Likaisten vaatteitten vuoret. Vauvanhuoneessa lojuvat puoliksityhjennetyt matkalaukut. Huono omatunto, ettei tullut hankittua sille-ja-sille tuliaisia. Talo on sekaisin. Joulukoristeet on ripustamatta, kuusi hankkimatta. Kuinka hakea joulukuusi vauvan kanssa? Joulukortit on printtaamatta, kirjoittamatta ja lähettämättä. Siskonpojan ja kälyntytön synttärilahjat hankkimatta, liki kaikki joululahjat tietysti hommaamatta. Salilla pitäisi ihan oikeasti alkaa käydä (jep, yksi kaupanmyyjä kysyi Teneriffalla, odotanko jo toista…), vauvaa pitäisi alkaa opettaa syömään kiinteitä, ja hampaitakin sille on kai kohta tulossa. Ja joulujoulujoulujoulu. Pipareita ja joulutorttuja olisi kiva leipoa, mutta mistä aika? Pikkujoululahjoja on ostettava (riittäisikö aikaa ja energiaa uuden pikkujoulumekonkin ostoon?), niissä pikkujouluissa kai käytäväkin ja iloista naamaa näytettävä.

Joko olen valittanut, että vihaan kotiinpaluita? 

Positiivisen pilkahdus: Suomesta kotiin palattua on yleensä kaiken kukkuraksi kamala ikävä ystäviä ja perhettä. Nyt sentään ei Suomen-ikävä ole niin pahasti päällä. Paitsi että kun nyt tuli mieleen, niin on. Uhuu. Mulla on ikävä mun rakkaita!

Valivalivali. Huomenna on ekat pikkujoulut glögeineen ja mince pie’ineen. Jospa se tästä.

Ekat joululahjatkin on jo saatu! Ihana serkkuni neuloi villasukkia koko perheen tarpeisiin. <3