Ootshen holotna

Ostin Suomesta pari lämpömittaria, niitä kun ei jostain syystä myydä Britanniassa sitten missään. Tuomio: ennen keskuslämmityksen napsahtamista päälle olohuoneessa oli eilen 12 astetta, viimeöisen kipakan pakkasyön jälkeen yhdeksän. Jumaleishön!

Sain tarpeekseni. Kun talossa on 175 neliötä ja olohuoneessa kaunis joulukuusi, en totta vie aio viettää koko talvea keittiössäkään (lattialämmitys: 21 astetta). Tästä lähtien meillä siis eletään varsin epäenglantilaisesti pitäen lämmitys päällä koko päivän. Maksaa maltaita eikä planeettakaan kiitä, kun suurin osa lämmöstä haaskaantuu lattian- ja ikkunanraoista harakoille, mutta ainakaan paleltumalla tätä sikiötä ei tapeta. Oma vika, kun emme ole saaneet aikaiseksi tukkia alakerran alkuperäisen puulattian koloja emmekä ole tuplanneet kadunpuoleisia ikkunoita. (Kauniit ne kyllä ovat, 1890-luvun lyijylasiset ruutuikkunat. Kustantaisi tonneja, jos riittäisikään, teettää samanlaiset tuplaikkunoina. Auttaisivatkohan ikkunaluukut?)

Ensi kesälle tuli siis pari muutakin kivaa pikku projektia, jee.

Kuva: Kauniin kuusen kylmä koti. Kuusi kiittää, Katie kalisee.