Säätila tänään
Tämänaamuisen säätiedotuksen mukaan sateen mahdollisuus Lontoossa on tänään pyöreät 100%, joten vedin aamulla ylleni punaiset kumisaappaat ja violetin sadetakin ja kruunasin komeuden vielä seepraraitaisella sateenvarjolla. Pääsin perille töihin kuivin kintuin.
Toistakymmentä vuotta on kuitenkin tullut jo ihmeteltyä, miten paikallisia ei voisi säätiedottaminen vähempää kiinnostaa, tai ainakaan se ei heijastu jokapäiväiseen pukeutumiseen. Tänäänkin aamujunan odottajista vain ehkä kolmasosalla oli sontikka, kumppareita ei kellään muulla. Ja vettä tuli ihan kunnolla. Britannian, tai ainakaan Lontoon, todellisuus ei ole yhtä vetinen kuin mielikuvat, mutta kyllä minulla silti on ehkä heinäkuun helteitä lukuunottamatta aina minisateenvarjo matkassa, ja joka aamu tsekkaan sekä päivän sääennustuksen että ulkolämpötilan ja pukeudun sen mukaisesti. Paikalliset taas eivät tunne kerrospukeutumista lainkaan ja tuntuvat muutenkin pukeutuvan pikemminkin päivämäärän kuin säätilan mukaan: lokakuussa ei vain voi käyttää kaulaliinaa eikä käsineitä. Hulluja nuo roomalaiset.
Vai minäkö se hullu ulkkari olen? Olenko ihan wussy, kun en siedä siirtyä kohteesta A kohteeseen B pienessä sateenropinassa? Onko minut tehty sokerista? Onko tämä vain niitä juttuja, joihin britit on koulittu pienestä pitäen? Varmasti on, kun katsoo täkäläisiä kersoja: sortseissa ja minihameissa kouluun pitkälle syksyyn, paljaat nilkat joulukuussa, ei hanskoja, kaulaliinoja eikä ainakaan päähineitä. Nykymuoti sentään on saanut jotkut mutsit söpöilemään ja pukemaan jälkikasvunsa tupsupipoihin ja samankuosisiin huiveihin, ja kai Kate Mossiakin saa kiittää siitä, että kaupungilla joskus sentään näkee kumisaappaita (ei tietenkään mitään muita kuin Huntereita). Enemmistö muksuista on kuitenkin senkaltaisissa tamineissa, että Suomessa saattaisivat poikia jokusenkin lastensuojeluilmoituksen, tai ainakin kipakan sananvaihdon huolestuneen Suuren Yleisön edustajan kanssa…
Eli OMG: jos meidän katkis koskaan kasvaa kouluikäiseksi, saan varmaan sen hullun ulkomaalaisen äidin maineen, joka yrittää tukahduttaa lapsiraukan villavaattein…!
Ja sitten kuitenkin Suomessa lapsia ulkoilutetaan pakkasella ja sateellakin, täällä ei tou-dellakaan. Mitä opimme? Maassa maan tavalla? Saas nähdä. Saatan hyvinkin olla se kaheli mutsi, joka raahaa taaperonsa kurahousuissa leikkipuistoon sateellakin ja kököttää itse ison sontikan alla. Tänä aamuna tunsin ainakin syvää tyydytystä lampsiessani suoraan vesilammikoiden halki, kun muut työmatkalaiset sipsuttivat ballerinoissaan ja märissä tennareissaan jalkakäytävän reunoja pitkin: ähhähähhää.